Tänä aamuna kreikkalainen sanomalehti Kathimerini toi sunnuntaipainoksensa etusivulla julkisuuteen varsinaisen uutispommin, joka on kuin suoraan kutkuttavan bestsellerin sivuilta napattu: Kreikka suunnitteli rinnakkaista pankkijärjestelmää ja kaikkien verollisten verotusnumeroiden hakkeroimista salaa troikan selän takana jo viime joulukuusta alkaen. Otsikko nousi jo eilisillan uutislähetyksissä pääaiheeksi, vaikkei artikkeli vielä edes ollut ilmestynyt. Sen verran tietoja kuitenkin jo oli asiasta vuotanut, että jopa ”skandaalimaisen” toiminnan keskushahmona ja suunnittelijana toiminut entinen valtiovarainministeri Gianis Varoufakis kiirehti kiistämään otsikon perättömänä. Kathimerini-lehti kuitenkin seisoo vankasti kokeneen ja puolueettomuudestaan tunnetun reportterinsa takana.

NÄIN UUSI TROIJAN HEVONEN OLISI TOIMINUT

Varoufakisin toimesta ja nykyisen pääministerin Aleksis Tsiprasin pyynnöstä siis suunniteltiin rinnakkaista pankkijärjestelmää, joka olisi toiminut rinnakkaisvaluutalla, niin sanotulla ”uudella drakhmalla”. Järjestelmiä ei kuitenkaan olisi ollut samaan aikaan kahta, ja siinä koko jutun juju piileekin! Käytännössä jokainen pankkitili olisi näkynyt tuttuun tapaan euroissa, mutta jos euroon liittyvät valtavat rajoitukset olisivat saaneet yritykset hirttosilmukkaan, – koska ne eivät voisi maksaa toinen toisilleen eivätkä liikutella varojaan pankkien sulkemisen vuoksi – olisi pankkijärjestelmä kirjaimellisesti voitu muuttaa yhdessä yössä toisella valuutalla eli ”uudella drakhmalla” toimivaksi. Siten maan talous pyörisi, edes maan sisällä, ja yritykset voisivat jatkaa toimintaansa. Jokaiselle verotusnumerolle olisi luotu salainen pankkitili, joka olisi napin painalluksella voitu luovuttaa sen omistajan käyttöön erillisellä PIN-numerolla. Tuo uusi, salainen PIN puolestaan olisi lähetetty jokaiselle verovelvolliselle, jos tarve olisi syntynyt.

HAKKEROINNIN MESTARINÄYTE

Suunnitelmaa varten Varoufakisin tiimi tarvitsi itselleen myös jokaisen Kreikassa verotettavan yksityisen ja yrityksen verotusnumeron, ja se on salaista ja luottamuksellista tietoa, johon vain harvalla on pääsy ja jonka ”avaimia” pitelee hyppysissään Kreikan velkoajista muodostuva ja Brysselissä istuva troikka. Troikalta pääsylupaa ei voitu anoa, koska silloin koko maailma saisi samalla selville, mitä Kreikassa suunnitellaan, eikä lupaa luonnollisesti olisi saatukaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis verotusnumeroiden luvaton hakkerointi. Käytännössä ongelma ratkaistiin siten, että Varoufakis sijoitti Valtiovarainministeriön oikealle pallille vanhan lapsuudenystävänsä, joka yliopiston tietotekniikan professorina omasi tarvittavat tiedot ja taidot päästäkseen kiertokautta käsiksi verotusnumeroihin kenenkään sitä huomaamatta. Kyllä, luit aivan oikein, poliitikkojen käskystä lähdettiin 5 hengen erikoisjoukolla toteuttamaan suurimittaista ja laitonta projektia. Koko suunnitelma kuulostaa liian uskomattomalta ollakseen totta… totta se kuitenkin näyttää olevan ja uusi, moderni Troijan hevonen syntyi tuon ”B-suunnitelman” myötä.

KUKA TIEDON VUOSI JULKISUUTEEN?

Tieto kreikkalaisten salassa haaveilemasta rinnakkaisesta pankkijärjestelmästä vuosi julkisuuteen asian tiimoilta heinäkuussa järjestettyyn kansainväliseen konferenssipuheluun osallistuneen brittiläisen huulilta. Kyseessä ei ole kuka tahansa britti vaan Ison-Britannian entinen valtiovarainministeri, paroni Norman Lamont. Kyseiseen keskusteluun Varoufakis oli kutsunut mukaan suursijoittajia ja ns. hedgerahastojen eli pääomasijoitusrahastojen johtoporrasta. Häntä myös jo ennakkoon varoitettiin, että konferenssipuhelu nauhoitettaisiin. Siihen Varoufakis tietojen mukaan oli vastannut itselleen tavanomaisen rempseään tyyliin, että ”jos jotain vuotaa julkisuuteen, kiistän kaiken!”. Ja niin Gianni tekikin, jo ennakkoon.

MITÄ TARINASTA SEURAA KREIKALLE?

Siitä, minkälaista poliittista kuumetta artikkeli ja salainen ”Plan B” tulevat Kreikassa ja sen rajojen ulkopuolella nostattamaan, ei kukaan vielä osaa sanoa. Varmaan se pönkittää Gianis Varoufakisin mainetta viisaana ja kekseliäänä talouden asiantuntijana, mutta saattanee ulkomaiset velkoajien silmissä Kreikan poliitikot kyseenalaiseen asemaan luotettavuutensa suhteen, joka on kovalla koetuksella jo muutenkin.

Toisaalta jokainen varmaan ymmärtää, että oman isänmaan ollessa katastrofin partaalla, peliin otetaan kaikki keinot sen pelastamiseksi ja kansalaisten toimeentulon turvaamiseksi. Olisiko Suomessa toimittu samoin?