HISTORIA

Kerkira (toisinaan muodossa Korkyra) oli Asopos-joen tytär, johon meren jumala Poseidon rakastui. Poseidon vietteli neidon, ja lahjoitti tälle saaren, jonka nimesi nymphin mukaan.

Vanhimmat löydöt saaren asutuksesta ajoittuvat noin 8 000 vuoden taakse. Korfun ensimmäiset tunnetut asukkaat lienevät kuitenkin olleet korfiotit ja korinzit jo 700-luvulla eaa. Heimot elivät pitkään rauhallista rinnakkaiseloa, ja saaren talous kehittyi. Saarelaisiin viitataan myös Homeroksen Odysseiassa nimellä faiaakit (Faiaks oli Poseidonin ja Kerkiran rakkauden hedelmä), joiden saarelle Odysseus eksyi kotimatkallaan kohti Ithakia.

Tänään niin rauhallisen saaren historiaa värittävät mitä erilaisimmat taistelut ja valtaukset. Saari oli osallisena kreikkalaisten keskinäisissä kiistoissa mutta myös Rooman Octavianus – myöhemmältä nimeltään keisari Augustus – käytti sitä tukikohtana taistellessaan Marcus Antoniusta vastaan.  Sen jälkeen, bysantin vallan aikana, saarella seikkailivat niin hunnit, vandaalit kuin viikingit.

Venetsialaiset saivat saaren lahjaksi ensimmäisen ristiretken jälkeen. He myös lahjoivat saarelaiset korvaamaan viinirypäleviljelmät oliivipuilla; 12 kultapalasta 100 istutettua oliivipuuta kohden oli liikaa vastustettavaksi. Tämän ajan taisteluista ja myrskyisästä menneisyydestä ovat todistuksena pääkaupungin Kerkiran suojaksi rakennetut kaksi linnaketta; Korfu on ainoa Kreikan kaupunki, joka suojattiin niin vankasti. Venetsialaisvalta kesti yhteensä noin 400 vuotta.

Saarta hallitsivat myöhemmin kahteen otteeseen myös ranskalaiset, 1700-luvun ja 1800-luvun vaiheessa, joiden vallan katkaisi lyhyt venäläis-turkkilainen valtaus. Ranskalaiset nimesivät Jooniansaaret Ranskan siirtomaa-alueeksi ja osaksi Napoleonin valtakuntaa, ja perustivat saarelle kouluja ja kirjaston.

Napoleonin kukistuttua Korfusta tuli brittiläinen protektoraatti vuonna 1815. Britit kehittivät saarelle sen pahasti kaipaaman terveysjärjestelmän ja vesilaitoksen, ja saivat saaren arkkitehtuurin jälleen kukoistamaan.

korfu-italia-postimerkki

Korfu 1923 Italian miehittämänä

Korfu liitettiin osaksi Kreikkaa vuonna 1864, tosin se joutui maailmansotien aikana olemaan vieraiden valtojen – ranskalaisten, italialaisten, saksalaisten ja englantilaisten – tukikohtana.

Korfun pääelinkeinot tänään ovat turismi ja maatalous. Maatalouden osalta tärkeimpiä ovat oliivit, viikunat, viinirypäleet ja sitrushedelmät. Turismi kehittyi Korfulla muita Jooniansaaria aiemmin, koska se oli ainoa, joka säästyi vuoden 1953 suuren maanjäristyksen tuhoilta.