ASKLEPION

Asklepionin rauniot sijaitsevat mäenrinteellä, 3,5 kilometrin etäisyydellä pääkaupungista. Se oli vihreiden sypressien ympäröimä lääkinnän ja terveyden Asklepius-jumalalle pyhitetty temppeli, joka toimi silloisen holistisen lääketieteen terveyskeskuksena. Temppelialue on rakennettu neljälle tasolle, maaperää myötäillen, ja sen kaivaustyöt aloittivat vuonna 1902 kosilainen Zaraftis ja saksalainen Herzog. Alueen vanhin taso on rakennettu 4. vuosisadalla eaa ja nuorin 1. vuosisadalla jaa.  Raunioiden seasta on löydetty muun muassa potilaiden yöpymishuoneita, freskoin ja mosaiikkilattioin koristeltuja roomalaisia kylpylähuoneita, patsaita ja marmorisia suihkulähteitä. Muita tunnettuja Asklepioneja on löytynyt Kreikan Epidavroksesta ja Trikalasta sekä Aasian Pergamontista.

Asklepius oli legendan mukaan Apollon poika, jonka kentauri Chiron kasvatti ja opetti. Hän osasi taidoillaan herättää jopa kuolleet; taito, jota Zeus ei katsonut hyvällä, ja joka myöhemmin legendan mukaan maksoi hänen henkensä. Lääketieteen symboli on vielä tänäänkin Asklepiuksen sauva ja sen ympärille kiertynyt käärme.

Hoitomenetelminä muinaisessa Asklepioniksessa olivat pesut, erityinen puhdistava ruokavalio, yrttilääkintä, liikunta ja niitä seuraava unessa nähty jumalallinen ilmestys. Käytännössä potilaat näkivät temppelissä yöpyessään hallusinaatioita tai unia, joita lääkärit sitten tulkitsivat. Kirurgiset toimenpiteet olivat niin ikään käytettyjä hoitomuotoja, mikäli potilaan sairaus sitä edellytti. Eräs Askelepionin harjoittelijoista ja myöhemmin hoitavista lääkäreistä oli Hippokrates, joka ensimmäisenä eristi lääketieteen uskonnosta ja filosofiasta aivan omaksi tieteenhaarakseen, eikä uskonut sairauksien olevan rangaistus potilaan synneistä, huonoista elintavoista kylläkin.