RUOKAILU

Lefkas tarjoaa unohtumattomien maisemien lisäksi terveellistä Välimeren ruokavaliota. Voit alentaa vaarallisen korkeaksi kohonnutta kolesteroliarvoasi oliiviöljypitoisilla aterioilla ja tuoreilla vihanneksilla, tai tavoitella pitkää ikää hörppimällä punaviiniä, ruoan seuraksi. Lefkaksella voit lisäksi kokeilla sellaisia ruokia ja herkkuja, joihin et helposti muualla Kreikassa törmää. Tai jotka yksinkertaisesti osataan tällä vuoristoisella saarella valmistaa maukkaammin. Ripaus rohkeutta tavernaan mukaan, sillä osa maukkaista tuttavuuksista saattaa ruokalistalta luettuna vaikuttaa oudoilta. Esimerkiksi merisiili herättää epämääräisiä tunteita, mutta maistuu kielen päällä sitäkin herkullisemmalta, samoin kesäkurpitsan kukkaset.

Frigadéli (φρυγαδέλι) tarkoittaa vartaassa kypsennettyjä maksanpaloja. Perinteinen pääsiäisresepti, jolloin lounaaksi grillattavan lampaan tai vuohen maksasta valmistettiin oma lisuke. Nykyään frigadéliä löytyy monien tavernoiden menulta ympäri vuoden.

Sofigádo (σοφιγάδο) on herkullista naudanlihaa, joka valmistetaan iki-ihanien kvitteneiden, sipulin ja valkosipulin kanssa hitaasti hauduttamalla. Sofigádon juuret ulottuvat venetsialaisten valtakaudelle satojen vuosien taakse.

Kolokithokorfádes (κολοκυθοκορφάδες) ovat kirjaimellisesti kesäkurpitsan suuria keltaisia kukkia, jonka täytteestä löytyy perunaa, tomaattia ja valkosipulia. Täytetyt kukinnot uppopaistetaan, jolloin ne ovat ihanan rapeita.

Havarósupa (χαβαρόσουπα) saattaa ensiajatuksella jopa pelottaa, mutta rohkea palkitaan. Keitto valmistetaan hávarasta, joka on merisiililaji, ja riisistä mausteiden kera.

Savóro (σαβόρο) on niin ikään suomalaiselle oudompi makuyhdistelmä, jonka valmistukseen käytetään kaloja ja rusinoita. Kalat paistetaan, asetetaan vuokaan ja ne peitetään kastikkeella, joka sisältää valkosipulia, laakerinlehteä, viinietikkaa ja tummia rusinoita. Ruoka on valmis tarjottavaksi heti jäähdyttyään.

Maridópita (μαριδόπιτα) on usein ulkoisesti pitsaa muistuttava paikallinen piiras, jossa taikinan asemasta käytetään fillotaikinalevyjä. Fillolevyt asetetaan vuokaan, jokainen sivellään öljyllä erikseen, ja päälle asetellaan pienet maridáki-kalat (muistuttavat suomalaisia muikkuja). Kalojen päälle silputaan sipulia ja tomaattia, persiljaa ja raastetaan juustoa. Ja sitten vain kalapiiras uuniin!

Bakaliáros Bianco (μπακαλιάρος Bianco) eli italialaisvaikutteinen ”vaalea turska” sisältää keitettyä turskaa, perunoita, sipulia ja sitruunanmehua, jotka haudutetaan kattilassa. Ruokalaji on ”vaalea”, koska se ei sisällä tomaattia. Valmistetaan suolatusta, kuivatusta turskasta, joka ensin liotetaan yön ylitse vedessä. Vesi myös vaihdetaan muutaman kerran, jotta suolaprosentti vähenee vaarattomalle tasolle.

Rigánada (ριγανάδα) on kostutettua ja sitten puristettua leipää (perinteisesti tummaa), jonka päälle lisätään oliiviöljyä, viinietikkaa, suolaa ja oreganoa. Sen seurana saatetaan tarjoilla tomaattia, sardiineja tai juustoa. Riganáda oli ennen vanhaan saarelaisten pääasiallinen välipala – ennen kuin pikaruokalat ilmestyivät – mutta se on säilyttänyt suosionsa myös hampurilaisten ja pitsojen rinnalla.

Vertzami-punaviini (Βερτζάμι) on Lefkaksen erikoisuus, vaikka saarella valmistetaan muitakin viinejä, jotka ovat nauttimisen arvoisia. Vertzami-viinirypälelajike on peräisin Italian puolelta, ja venetsialaiset toivat sen tullessaan satoja vuosia sitten. Lajike on paksukuorinen, ja harvinaisen paljon väriaineita eli tanniineja sisältävä, siksi myös viinin väri on useimmiten äärimmäisen tumma. Muualla Kreikassa Vertzami-viiniä myydään myös nimellä Lefkaditiko.

Rozóli (Ροζόλι) on makean ystäville sopiva ihastuttava likööri, jossa maistuvat ja tuoksuvat selvästi appelsiini ja kaneli. Kylmä Rozóli sopii erinomaisesti aterian päätteeksi, koska se edistää ruoansulatusta. Likööriä käytetään lisäksi jälkiruokien terästämiseen, konjakin seassa tai lorautetaan teehen.

Muut liköörit, joista Lefkas tunnetaan, ovat ruusu- ja minttulikööri. Etenkin ruusun terälehdistä valmistettu ruusulikööri (τριαντάφυλλο) on sekä makunsa että huumaavan arominsa puolesta maistamisen arvoinen.