Hiljaisen viikon viimeinen päivä on ortodoksisen kalenterinkin mukaan Kreikassa Suureksi lauantaiksi nimetty pääsiäissunnuntaita edeltävä lauantai. Se on samalla oikeaoppisesti 40 vuorokautta pitkän pääsiäispaaston viimeinen päivä. Sen jatkoksi saapuu Kristuksen ylösnousemuksen riemusanomasta kertova pääsiäissunnuntai. Edellisen pääsiäisen jälkeen ennen niin turvalliselta tuntunut Eurooppamme on muuttunut huomattavasti, etenkin useiden terroristi-iskujen vuoksi. Ihmiset tuntevat entistä suurempaa turvattomuutta, joka ei enää rajoitu esimerkiksi taloudelliseen asemaan ja jokaisen on punnittava omaa arvomaailmaansa uudelleen. Pääsiäistä edeltä viikko on ollut siihen Kreikassa erityisen otollista aikaa, sillä sitä värittää aina vahva uskonnollinen väri ja sanoma.

Lauantainen aamupäivä alkaa Kreikassa jumalanpalveluksella, jota nimitetään ensimmäiseksi ylösnousemukseksi. Se ei ole enää edellisten päivien tapaan surumielinen vaan ilmassa on jo iloa, ja se heijastuu myös psalmeissa ja muissa kirkonmenoissa, joilla kuvataan aamua, jolloin Kristuksen haudalle saapuneet naiset löysivät sen tyhjänä. Muistutetaan, että Jeesuksen ruumiin sijaan naiset näkivät enkelin, joka ilmoitti heille Jeesuksen ylösnousemuksesta. Kuten toivottavasti jokainen edes kouluajoilta muistaa, naiset juoksivat sitten kertomaan kokemastaan ja näkemästään Jeesuksen opetuslapsille. Paikalle ilmaantui silloin myös itse Jeesus, joka antoi opetuslapsilleen käskyn mennä maailman ääriin ja kastaa ihmisiä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Muuten Suuri lauantai sujuu rauhallisesti ja ihmiset valmistautuvat sekä keskiyön lähestyessä alkavaan messuun että sitä seuraavaan yölliseen ruokailuun. Poikkeuksiakin lauantain perinteissä toki löytyy, sillä esimerkiksi Korfulle kokoontuu laumoittain turisteja lauantaiksi, jolloin paikallinen Botides-perinne pääsee valloilleen. Saaren keskusaukiota, Spianadaa, reunustavien talojen parvekkeilta heitetään silloin suuria, värillisiä ruukkuja kadulle. Perinne on jäänne Korfua aikoinaan hallinneiden venetsialaisten ajoilta. ”Ortodoksisen” tavasta tekee sen ajankohta, joka on katolilaisten uudestavuodesta siirretty kirkon toimesta pääsiäiselle. Ruukkujen särkyessä kadulle kaikuu kaupungin vanhalta linnoitukselta mahtavia kanuunalaukauksia. Paikalla olijat noukkivat tavan mukaan mukaansa ruukunsirpaleen, jonka laittavat kotonaan ikonin eteen onnea tuomaan.

Hieman ennen keskiyötä alkaa sitten ylösnousemuksen messu, joka suurimman osan siihen osallistuvien osalta huipentuu tasan puolelta öin. Silloin kirkonkellot ympäri maan kumauttelevat ilosanomaa kauas kaikuen ja ns. Pyhä valo ja sen liekki sytyttää jokaisen läsnäolijan käsissään pitelemän kynttilän eli lambadan (λαμπάδα). Lapsille kauniin ja koristellun lambada-kynttilän tuo perinteisesti jokaisen oma kummi, ja syy käy selväksi heti alla. Tuli kannetaan sitten kotiin saakka ja usein sillä tehdään vielä risti ulko-oven yläpuolelle tuomaan onnea.

Pyhän valon ja lambadan perinne muuten juontaa erityisen kauas, ensimmäisten kristittyjen ajalle. Heillä oli tapana kastautua joko pääsiäissunnuntaina tai sitä edeltävänä Suurena lauantaina, ja he pitelivät kädessään palavaa kynttilää, joka symbolisoi Kristuksen maailmalle antamaa uutta valoa. Tuon valon uskotaan valaisevan jokaisen sielua sen maallisella matkalla. Perinne sanelee, että Pyhä tuli syttyy aina Kristuksen haudalla Jerusalemissa lauantaina, josta se sitten lentokoneella tuodaan eri puolelle Kreikkaa ja jaetaan aivan jokaiseen kirkkoon. Kynttiläämme saatava tuli on siis peräisin pyhästä haudasta. Epäilevän mieleen heräsi luonnollisesti kysymys, miten tuo Pyhän valon jakaminen ennen lentokoneiden aikakautta hoidettiin. Siihen en tällä kertaa puutu, koska uskonasioista on turha kiistellä. Samainen epäilevä mieli kyselee varmaan myös, miksi kyseinen liekki syttyy vain ortodoksisen pääsiäisen alla, mutta jääköön senkin pohtiminen toiseen kertaan.

Keskiyön jälkeen uskollisimmat kirkon jäsenet luonnollisesti jatkavat jumalanpalveluksen seuraamista, joka kestääkin aina aamutunneille saakka. Suurin osa kansasta kuitenkin siis poistuu koteihinsa kynttilä ja Pyhä valo mukanaan. Syynä on lähinnä se, että keskiyön jälkeen saapuneena pääsiäissunnuntaina on sitten heti lupa syödä taas aivan mitä sielu halajaa, ja juuri niin tehdäänkin. Pääsiäisyöllä on omat perinneruokansa, joihin lukeutuu ennen kaikkea mageiritsa-keitto, joka valmistetaan hienoksi silputusta lampaan maksasta, mahdollisesti muista sisälmyksistä, lehtisalaatista, tillistä, sipulista, sitruunamehusta ja kanamunasta ja mausteista.  Keitto valmistaa paaston jälkeen ruumiin ja vatsan seuraavana päivänä odottavaa ”lihapottina” varten. Jo yöllä myös syödään perinteisesti torstaina punaisiksi värjättyjä keitettyjä kananmunia.

Kuva: Sini Hakala

Suomalaiskreikkalaisessa perheessä munat eivät suinkaan ole vain punaisia, vaan osa koristeellaan käsin pääsiäiseen ja kevääseen liittyvin kuvioinnein ja lempivärein. Ja ilkeät noidat tietysti piilottavat sekaan vaikka maalatun Mignon-suklaamunan, ihan kiusaksi ja muiden hölmistyneestä ilmeestä nauttiakseen! Jokainen valitsee munan ja koettaa sillä rikkoa toisen pöydässä olijan kananmunan, kumman sitten säilyy ehjänä, on jatkossa onnekkaampi, ainakin teoriassa. Munan rikkominen symbolisoi myös Jeesuksen haudan avaamista ja kristillisen perinteen mukaan kananmunassa piilevän uuden elämän ainekset vastaavat Kristuksen ylösnousemusta. Myös pullaa saa jo syödä ja lapset ryntäävät usein kummeiltaan saamiensa valtavien suklaamunien kimppuun. Niiden koko on kummin lompakosta riippuen välillä 20 – 60 cm. ja kyseessä on joko yllätyslahjallinen tai käsinkoristeltu versio. Viiniäkin saa taas juoda vapaasti, joten sitäkin ruokapöydässä on.

                          Kuva: Sini Hakala

Pääsiäisateria on sitten monien mielestä koko vuoden kohokohta. Perinteisin ruokalaji on silloin kokonaisena ulkona grillattu lammas, tai vuohi, joka pienemmän perheen ja laiskemman kokin, kuten itseni, kohdalla muuttuu uunissa kypsennettäväksi paloiksi. Usein lammasta käännellään hissukseen vartaassa käsivoimin yhdessä naapureiden tai sukulaisten kanssa, jolloin jokaisella on saattaa olla oma lammas mutta lampaan grillaantumisen vaatiman ajan saa parhaiten kulumaan rupatellessa leppoisasti tuttujen ja ystävien kanssa pikkupurtavasta jajuomasta nauttien. Lisukkeena on lähinnä salaatteja, perunoita, kananmunia, leipää ja arvatenkin viini virtaa. Monissa perheissä lihaa kulutetaan pääsiäissunnuntaina niin paljon, etteivät vatsanväänteet ole lainkaan harvinaisia.

Monet kaupungit järjestävät pääsiäissunnuntaina erityistä ohjelmaa. Esimerkiksi itseäni lähinnä oleva Livadia tunnetaan koko maassa pääsiäisestään ja lampaiden grillauksesta kaupungin toimesta, jota säestävät elävä musiikki, kansantanssiesitykset, viini ja tietysti sitten aikanaan itse lammas lisukkeineen. Paikallisia juhlamenoja ja -tapoja löytyy luonnollisesti kaikilta Kreikan kolkilta useita, ja ne poikkeavat toinen toisistaan yllättävänkin paljon.

Itse toivotan teille rauhaisaa pääsiäistä, muistaa rakastaa lähimmäisiänne, myös sitten juhlapyhien jälkeen!