Syyskuu on saapunut ja kesä vetelee viimeisiään Kreikassakin. Kesä vaihtui syksyyn Suomen ja Kreikan sinivalkoisen yhteistyön myötä, sillä maamme suhteita lujitettiin entisestään, tällä kertaa delfiinien toimesta. Tampereen tehtyä Särkänniemen delfinaarion sulkemispäätöksen Ateena nousi voittajaksi delfiinien ”eläkepäivien” sijoitustaistossa, ja Veera, Delfi, Leevi ja Eevertti ovat jo uiskennelleet paikallisessa merivedessä ja maistelleet kreikkalaisia kaloja reilun viikon päivät.

dolphins

Särkänniemen viisaat ja leikkisät delfiinit ovat kuulemma kotiutuneet Ateenan oloihin loistavasti, ja lipuvat paikallisen Attikan eläintarhan lämpimissä vesissä jo kuin olisivat siellä syntyneet. Ei lainkaan yllättävää, kukapa Tampereen kalseilla leveysasteilla vuosikausia sisätiloissa asustellut ei rakastaisi Ateenan aurinkoa! Vaikka delfiinien siirrosta Kreikkaan keskusteltiin tunteet epäsuomalaiseen tapaan kuumina kiehuen, uskon itse Ateenan olevan Tamperetta huomattavasti inhimillisempi elinpaikka ominkin silmin teinivuosina varsin viisaiksi havaitsemilleni Veeralle, Delfille, Leeville ja Eevertille. Nyt niillä on mahdollisuus polskutella auringonsäteiden lämmittäessä mukavasti selkää, ja suolaisemman ja suloisen lämpimän veden huuhdellessa ”hipiää” ihan lapsuuden tapaan. Ateena sijaitsee kuitenkin huomattavasti lähempänä niiden lapsuudenmaisemia kuin Tampere, ja Välimeri on pullonokkadelfiinien asuinaluetta, toisin kuin hyistä Suomea ympäröivät meret. Kommentit mahdollisesta eutanasiasta (eli armokuolemasta) ja sen inhimillisyydestä siirron sijaan ohitin terveiden delfiinien kohdalla armottomasti tyhmän ihmismielen tuotteina, joita kannattaisi käydä aivan eri lajin ja olosuhteiden kohdalla.

Paikalliset lajitoveritkin on jo viikossa laitettu arvoasteikossa iän mukaiseen pyrstöjärjestykseen, sinne suomalaisten jatkeeksi. Veteraani Veera väitteli itsensä johtajaksi kumppaninsa Delfin tyytyessä evänpitäjän asemaan. Olisikohan sama onnistunut meiltä Homo sapieksen edustajilta ilman veristä yhteenottoa tai vähintään taloudellista kiristystä? Veera ei kuulemma luvannut kala-annostaan muille pomon paikkaa vastaan eikä läiskinyt toisia nokallaan, ja kalat menevät edelleen sen omaan masuun. Sama tuskin olisi onnistunut kouralliselta ulkomaalaisia poliitikkoja, jotka olisi heitetty tyhjin käsin kreikkalaisten sekaan, niin humanitäärisiä kuin helleenit todistetusti ovatkin.

Uutta, innostavaa ohjelmaakin on delfiineille pian luvassa, kun ne alkavat harjoitella ns. opetuksellisia esityksiä varten. Ai, mitäkö ne ovat? Ne poikkeavat delfiinien Suomessa tekemistä ”sirkustempuista” siinä, että ovat vain lajille luonnollisia puuhia, kuten hyppyjä, sukelluksia ja evien räpytyksiä, joiden aikana ei pelata koripalloa tai loikita renkaiden lävitse puhtaasti ihmisten huviksi. Eiväthän delfiinit merelläkään vielä heittele tyhjiä pulloja tai pujottele muovikassien lomitse siksakkia, vaikka niitä takuulla lilluu laineilla jo kiusaksi saakka. Siis toinen askel lähemmäs rakastamiemme neljän delfiinin luonnollisempia oloja!

Myös pahat jutut delfiinien nääntymisestä nälkään voidaan ohittaa kateellisena puheena, sillä tällä hetkellä Attikan eläintarhalla ei ole vaikeuksia maksaa suojattiensa erikoisruokavalion tuomisesta, edes ulkomailta – viime vuonnakin ongelma syntyi puhtaasti meidän kaksijalkaisten, eläinkunnan itsekruunattujen kuninkaiden keksimien valuuttarajoitusten seurauksena. Ja samaa voi todeta kommenteista Attikan eläintarhan epäinhimillisten olojen suhteen, jotka valistavat kansaa tyyliin: ”Siellähän on kuollut delfiineitä”… samassa mallikkaasti unohtavat kuitenkin mainita, että niin on tapahtunut Särkänniemessäkin! Delfiinitkin ovat eläviä ja sairastuvat, etenkin niiden vastasyntyneet poikaset. Attikan altaat ovat huomattavasti Särkänniemen vastaavia suuremmat, ja ne sijaitsevat ulkona, toisin kuin Tampereen altaat, toki varjoakin on tarjolla auringon kestohymyyn kyllästyville veijareille.

Ainakin itse seurasin huvittuneena myös huippusalaisena suoritettua siirto-operaatiota, joka muistutti lähinnä Hollywoodin vakoiluleffoja tyyliin Mission Impossible. Operaatiosta päättäneet omien sanojensa mukaan kokivat kuljetuksen uhatuksi, joten kaikki tapahtui elokuun lopun yön pimeinä pikkutunteina, silloinhan ilkeät ja pahamaineiset konnat nukkuvat, eikös vaan? Tai ehkä viranomaiset kuvittelivat suomalaisten pysäyttävän rekan matkan keskellä valtatietä ja siirtävän delfiinit riippumatoistaan salamannopeasti toiseen ajoneuvoon, salakuljettavan ne tuntemattomaan määränpäähän – Suomen korpihan tarjoaa loistavia piilopaikkoja – kenties vaativan mittavia lunnaita tai vain myyvän suloiset kaverukset eniten maksavalle. Eiköhän normaali poliisisaattue keskellä päivää olisi riittänyt varotoimeksi, mutta tulipahan kokemusta uhan torjunnasta suuren maailman malliin ja päästiin leikkimään salaista agenttia, Ethan Huntia tai suomalaisittain numeroa ”000”.

Veera, Delfi, Leevi ja Eevertti ovat siis päättäneet pitävänsä Attikasta ja sen olosuhteista, Kreikan auringosta ja lämpimästä merivedestä… kukapa minä olen niiden päätöstä haastamaan? Toivottavasti lukijani ovat samaa mieltä asiasta ja kohu asian ympärillä pikku hiljaa rauhoittuu. Varmasti Suomella ja suomalaisilla riittää pitkän ja kylmän talven aikana muutakin mietittävää ja kiisteltävää kuin se, oliko delfiinien siirto laillinen teko, oikea päätös vai suuri munaus, kuka laitetaan vastuuseen ja kenen pää pölkylle.