SAIRASTAMINEN JA TAPATURMAT MATKAN AIKANA
JULKINEN TERVEYDENHOITO:
Kuten Matka-asiakirjat -sivulla kerroimme, olet oikeutettu Kreikassa samaan julkiseen hoitoon kuin paikallisetkin, ja samalla maksulla. Sinulla tulee olla mukanasi KELAn myöntämä Eurooppalainen sairaanhoitokortti (katso sivua Matka-asiakirjat). Älä silti riemuitse, sillä julkista sairaanhoitoa et tule löytämään aivan pienimmistä matkakohteista ja se on lisäksi suomalaiselle useinkin kauhistuttava kokemus. Muistan ensimmäisen ”vierailuni” kreikkalaisessa sairaalassa, Ateenassa, jolloin tuli niin sanotusti ”äitiä ikävä”. Käytävillä oli sänkyjä potilaineen ja näiden omaisia, ensiavussa vallitsi äänimyrsky ja kaaos, koko kerrosta palvelevia WC:eitä ei saanut lukituksi ja niiden lattiat olivat lievästi ilmaistuna siivottomia. Verinäytekin piti itse viedä laboratorioon. Julkiset sairaalat kuitenkin voivat tutkia tarkemmin vaivasi syyn, mikäli siihen on syytä.
Suurkaupunkien ulkopuoliset sairaalat ja terveyskeskukset ovat kuitenkin huomattavasti paremmassa kunnossa ja siistimpiä, osaksi koska ne ovat uudempia eikä niillä ole yhtä paljoa potilaita. Olen itse synnyttänyt kaksi lasta paikallisessa sairaalassani ja sain silloin koko huoneen itselleni ja ruhtinaallista kohtelua. Monissa suurkaupunkien sairaaloissa ei luultavasti ole aina lastenlääkäriä saatavilla, ja niiden yleislääkärit hoitavat vain 14 vuotta täyttäneitä.
Voin lisäksi mainita, että mikäli joudut jäämään sairaalahoitoon, saa mahdollinen matkaseuralaisesi valmistautua hoitamaan sinua siellä. Olen valitettavan usein joutunut kinastelemaan hoitajien kanssa vanhuksen auttamisesta ja puolustelemaan omaa poissaoloani. En näet kyennyt olemaan paikalla 24 tuntia vuorokaudessa. Muista siis reippaasti vaatia kunnon hoitoa.
Jos joudut kuitenkin jostain syystä maksamaan kiireellisen hoidon kaikki kustannukset itse, muista hakea niistä Kelan korvausta myöhemmin lomakkeella SV128.
YKSITYINEN TERVEYDENHOITO:
Siinä missä julkinen sairaanhoito on suhteellisen pahalla tolalla, kukoistavat yksityissairaalat ja yksityislääkäreiden vastaanotot, joita löytyy runsaasti. Paikallinen apteekki on ihanteellinen paikka kysyä sopivaa lääkäriä, ja siellä osataan kertoa myös tämän vastaanottoajat. Yksityislääkärille voit soittaa myös yöaikaan hätätapauksissa, puhelinnumerot – yleensä myös kännynumero – näkyvät hänen toimistonsa ulkopuolella ja toisinaan apteekissa tiedetään nekin.
Kun sitten olet saanut lääkereseptin, etsi lähin apteekki – sen ulkopuolella on suuri ja kauas näkyvä ristikyltti, joka loistaa vihreänä apteekin ollessa avoinna. Jos apteekit ovat jo sulkeutuneet, löytyy niiden ulkopuolelta lappu, johon on kirjoitettu päivystävän apteekin osoite ja usein puhelinnumerokin. Tulet yllättymään apteekkien runsaudesta, kaupungeissa niitä on aina useita eli kuten kreikkalaiset sanovat: ”joka kulmalta löytyy lääkäri ja apteekki”. Nykyään Kreikassa lääkäri kirjoittaa reseptiin vain vaikuttavan aineosan, ei määrää tietyn nimistä lääkettä.
Apteekkien normaalit aukioloajat ovat: ma – pe: 8 – 14 sekä ti, to ja pe: 17.30 – 20/ 21.
Lääkärit ovat yleensä avoinna: ma – pe: 8 – 14 sekä ti, to ja pe: 17.30 – 20/ 21.
Yleinen hätänumero myös Kreikassa on 112.
Palasin juuri Samokselta perheeni kanssa ja valitettavasti jouduimme lomailun ohella asioimaan lääkärissä, kun yksi lapsistamme nyrjäytti nilkkansa rantakallioilla loikkiessa. Onneksi olimme osanneet hankkia mukaan Kelalta ne eurooppalaiset sairasvakuutuskortit, joilla pystyimme asioimaan Samos-kaupungin sairaalassa. Suomalaisen mittapuun mukaan sairaala oli tietysti pintaremontin tarpeessa, mutta saimme kuitenkin ystävällistä ja asiansa osaavaa hoitoa päivystävältä ortopedilta. Reilun tunnin sisällä olimme selvitelleet ongelmaa, otattaneet röntgenkuvat ja saaneet tarvittavan hoidon, eli tässä tapauksessa tukisiteen ja lisäohjeet. Emmekä joutuneet maksamaan mitään! En tiedä sanoa, paljonko tuollaisesta olisi yksityisellä lääkärillä joutunut maksamaan, mutta jäipähän nekin rahat muuhun käyttöön!
Ottakaa Kreikkaan matkatessa matkavakuutus, joka kattaa hoidot ja tutkimukset yksityisellä sektorilla. Kreikassa on terveydenhoitoa(kin) ajettu alas todella rankalla kädellä, ja vaikka tolla Kelan Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla toki saa julkisella puolella hoidot paiakllisten hinnoin, ei se hoito enää tänään useinkaan ole sitä, mihin ollaan Suomessa totuttu. Lääkäreiden taidot kyllä on huippuluokkaa, hoitohenkilökunnasta vaan on kamala pula ja samoin jopa lääkkeistä ja välttämättömistä tarvikkeista. Jonottaminenkaan esimerkiksi Ateenan sairaaloissa ei ole mitään herkkua.
Itselläni sattui haaveri Rodoksella ja sain ihan loistavaa palvelua paikallisessa sairaalassa. Tilat olivat remontin tarpeessa, kyllä, mutta henkilökunta todella ystävällistä ja kädestä pitäen kuljetettiin paikasta toiseen. Itse kompuroidessani onnistuin lyömään isovarpaan sementtirappuseen sen verran kovalla voimalla, että siitä revähti kynsi ihan tyveen saakka irti. Menin sairaalaan sitä näyttämään, jossa sekä kirurgi että ortopedi osallistuivat hoitooni. Kirurgi puhdisti ja sitoi haavan sekä antoi tarkat hoito-ohjeet mukaan. Ortopedi puolestaan otatutti röntgenkuvan, jotta varmistuttiin, ettei varpaassa ollut murtumia. Sain koko hoidon muutamalla eurolla, Kelan eurooppalaista sairaanhoitokorttia esittämällä. Yksityiselle olisin tietysti myös voinut mennä, mutta silloin olisi ensin pitänyt maksella viulut itse ja hakea sitten korvausta vakuutusyhtiöltä. Vamma oli mielestäni sen verran pieni ja vaatimaton, ettei siihen kannattanut paperisotaa sekoittaa.