No niin, Kreikan vaalisunnuntai on sitten ohi ja helleenit valitsivat maan johtoon jälleen Syriza-puolueen. Parlamenttivaalien tuloksestahan oli ennakkoon povattu varsin tasapäistä, ja eräiden mielipidetiedustelujen mukaan Alexis Tsipras ei enää pääsisikään pääministerin tuolille istumaan ja siten tarttumaan maata ohjaavaan ruoriin. Monille tulikin suurena yllätyksenä, että jo pari tuntia vaalipaikkojen suljettua ovensa oli selvää, kuinka Syriza selättää helposti kovimman haastajansa Uuden demokratian. Edes heinäkuussa tapahtunut kolmannen tukipaketin hyväksyminen – erityisen ankarin ehdoin – velkoajien valtavan painostuksen alla ei koitunut puolueen kohtaloksi. Tsiprasin näet koettiin olleen ainoa kreikkalaispääministeri, joka tähän mennessä on uskaltanut laittaa neuvotteluissa rajusti hanttiin, muut katsotaan lammasmaisiksi Yes-miehiksi, jotka eivät uskaltaneet ajaa maansa etua neuvottelupöydässä. Edes puolueen elokuussa tapahtunut hajoaminen ei musertanut Syrizaa.

Virallinen tulos on Syrizan 35,47 % Uuden demokratian 28,09 % vastaan. Kahta suurta seurasi jälleen kerran fasistisia piirteitä ja ihanteita omaava Kultainen aamunkoitto (6,99 %), sen perässä parlamenttiin pääsevät myös Pasok (6,28 %), Kreikan kommunistinen puolue (5,55 %), Joki (4,09 %), Itsenäiset kreikkalaiset (3,69 %) sekä Keskustalaisliitto (3,43 %). Syrizan riveistä irronneet ja heidän uusi puolueensa eivät omia kansanedustajia saa.

Lopullinen vaalitulos kertoo omaa kieltään kreikkalaisten tunteista, odotuksista ja peloista. Syrizan selvä voitto on viesti siitä, että kansa haluaa antaa Alexis Tsiprasille vielä toisen mahdollisuuden mm. puolustaa heikompien asemaa sekä karsia korruptiota ja veronkiertoa, jotta Kreikka vielä joskus pääsisi talouskriisistä eroon. Vanhojen vallanpitäjien puheita ei enää oteta vakavasti, sillä juuri heidän aikanaan maa velkaantui mahtaviin lukuihin, korruptio kasvoi, vain suhteet puhuivat ja tavallisten duunareiden ja eläkeläisten palkkoja ja etuja saksittiin harva se kuukausi. Edes uuden demokratian johtohahmon vaihtuminen ei vakuuttanut äänestäjiä, sillä pelkkä Antonis Samarasin vaihtuminen Evangelos (Vaggelis) Meimarakisiin ei tarkoita poliittisen linjan muutosta.

Mitä Syriza ja Alexis Tsipras sitten reilulla 35 % saavat? Koska Kreikan parlamenttivaalien voittaja saa bonuksena ylimääräiset 50 paikkaa, on Syrizan omia kansanedustajia tästä lähtien 145. Se ei vielä siis riitä 300-paikkaisen parlamentin enemmistöksi, mutta yhdessä Panos Kammenosin johtaman Itsenäiset kreikkalaiset (ANEL) -puolueen ja sen 10 kansanedustajan kanssa tilanne on toinen. Yhteistyötä kyseiset puolueet tekivät jo edellisellä kaudella, joten se onnistunee mutkitta tälläkin kertaa.

Tsipras siis sai juuri, mitä halusikin. Monien mielestä venäläiseltä ruletilta vaikuttanut elokuinen pääministerin tehtävästä eroaminen ja siten vaalien julistaminen oli jo  saanut kapinoivat syrizalaiset eroamaan ja perustamaan oman puolueensa. Siten Syrizasta kitkettiin rikkaruohot ja jäljelle jäänyt puolue seisoi vankasti Tsiprasin takana. Eilen saatu tuore vaalivoitto tarkoittaa sitä, ettei seuraavien lakiuudistusten läpimenossa pitäisi olla suurempia ongelmia, kunhan syrizalaiset ja Itsenäiset kreikkalaiset eli ANEL ovat myötämielisiä. Uuden demokratian apu ei ole välttämätön, kuten kävi edellisten äänestysten osalla. Nyt Syriza voi näyttää todelliset aikeensa ja ajaa omaa vaaliohjelmaansa, jos niin haluaa.

Kultaisen aamunkoiton suuri menestys ja sen saamat 18 paikkaa puolestaan pelottaa ja kertoo yhteiskunnan edelleen huononevista oloista. Keskivertohelleenien tulot jatkavat tippumistaan, verotaakka kasvamistaan, julkiset palvelut huononemistaan ja kaikki se yhdessä tasaisesti pahenevan pakolaistilanteen kanssa sai monet antamaan kannatuksensa puolueelle, jonka on todistettu vaalivan fasistisia ideoita ja käytäntöjä. Jopa sen tunnuksesta huomaa natsismin ihannoinnin samoin kuin puolueen tunnuslauseesta, joka on johdettu Hitler-Jugendin vastaavasta. Jokin aika sitten sen johtohahmo ja vankilassakin istunut Nikos Mihalolioakos sanoi suorassa radiohaastattelussa ottavansa täyden poliittisen vastuun ”kultaisen pojan” kaksi vuotta sitten tekemästä Pavlo Fissan murhasta. Fasismia julkisesti vastustanut räppäri Fissa (taiteilijanimeltään Killah P) puukotettiin ateenalaisen kahvilan edessä. Kultainen aamunkoitto on useaan otteeseen mm. vainonnut pakolaisia ja muita ulkomaalaisia, koonnut haltuunsa suuria määriä laittomia aseita ja kehottanut jäseniään väkivaltaan… ansaiten siten mielestäni itselleen lempinimen Verinen auringonlasku. Sanomattakin selvää, etteivät he hyväksy koko EU:ta. He painivat siis aivan eri sarjassa kuin oma kansallismielinen Perussuomalaiset-puolueemme.

Vaalien todelliseksi ratkaisijaksi ja prosenttimäärässä mitaten selkeäksi voittajaksi kreikkalaismedia nostaa kuitenkin äänestämättä jättäneet. Heitä oli nimittäin äänioikeutetuista peräti 43,45 % ja heidän osuutensa on jo vuosikausia jatkanut tasaista kasvuaan. Se kertoo sanattomasti, että suuri osa kreikkalaisista on perin kyllästyneitä nykyisiin puolueisiin ja niiden linjoihin. Jokaisen puolueen ”kaapista” on paljastunut skandaaleja ja väärinkäytöksiä, myös Syrizan. Kenenkään ei kenties myöskään uskota voivan pelastaa Kreikkaa sen nykyisestä jamasta. Eniten edellisistä äänestäjistään menetti äänestämättömyyden vuoksi Syriza, kun Tsiprasin täyttymättömiin tammikuisiin vaalilupauksiin pettyneet eivät viitsineet laahautua uurnan ääreen. Mielenkiintoista onkin, ettei edes satojentuhansien äänien menetys saanut Uutta demokratiaa Syrizan edelle.

Tsipras saa siis tasavallan presidentiltä, Prokopis Pavlopoulosilta, tänään maanantaina tehtäväkseen muodostaa uuden hallituksen ja jatkaa pahasti vuotavan Kreikka-aluksen ohjaamisessa seesteisimmille vesille. Omien ja velkojien kanssa sovittujen uudistusten lisäksi Tsiprasin odotetaan myös aktiivisesti ajavan Kreikan velkataakan reilua leikkausta, johon osa velkojista on jo sanallisesti suostunutkin. Merkelin kanssa pitää siis löytyä yhteinen sävel pikapuoliin, jotta Saksa ja sen johdolla muut EU-maat antaisivat saksien puhua. Se, saako Tsipras sitten Kreikasta uutta ja parempaa valtiota aikaan, riippuu pitkälti siitä, saako hän itselleen työrauhan seuraavien neljän vuoden ajaksi. Kreikkalaiset kuitenkin vaikuttavat olevan valmiita luomaan maalleen parempaa tulevaisuutta, vaikka se tarkoittaakin monia uhrauksia ja kovia vuosia.
Kaikki artikkelissa kerrotut luvut ovat peräisin Proto Thema -sanomalehdestä.