KREIKKALAISET JUOMAT
Nyt kun olet tutustunut siihen, mitä kreikkalaiset tyypillisesti syövät, on tullut aika valistaa sinua juomista. Kreikkahan on pohjoismaalaisten keskuudessa tunnettu halvasta alkoholistaan. Ja EU:hun liittymisen myötä sitä saakin rahdata kotiin viemisiksi kiitettäviä määriä. Viinan hinta kuitenkin nousee Kreikassa jatkuvasti, koska tarkoituksena on pitkällä tähtäimellä yhtenäistää hinnat koko EU:n alueella. Siis hinnat – ei toki palkkoja.
Valitsin esittelyyni erilaisia Kreikassa valmistettuja juomia, joita löytyy kahviloista, tavernoista ja ruokakaupoista. Tulet huomaamaan, että voit lomallasi hörppiä paljon muutakin paikallista kuin vain väkiviinaa. Paikalliset erikoisuudet löytyvät kunkin matkakohteen omilta sivuilta.
Oúzo (ούζο) on kaikkien tuntemaa ”anisviinaa”. Se valmistetaan puristamisen jälkeen rypäleistä jäävästä tisleestä, joka maustetaan useimmiten – ei kuitenkaan aina – aniksensiemenillä. Kun oúzoon lisätään vettä, se muuttuu valkeaksi. Juoma lienee saanut nimensä turkkilaisesta sanasta üzüm eli rypäleterttu, sillä sen juuret ulottuvat Kreikan ulkopuolelle. Se tunnettiin jo ainakin Bysantin valtakunnan aikaan 330 – 1453 jaa.
Tsípuro (τσίπουρο) on maustamatonta viinaa, jota Kreetalla kutsutaan Rakiksi. Se on saanut alkunsa 1400-luvulla Athos-vuoren munkkiluostareissa, ja nykyäänkin monissa luostareissa tarjotaan vierailijoille tsipuroa. Tsipuroa on saatavilla Suomen Heinävedellä sijaitsevassa Valamon luostarissakin. Juoman valmistus tapahtui kotioloissa aina 1900-luvun lopulle. Myös tsipuro valmistetaan rypäletisleestä mutta se tislataan tavallisesti kahteen kertaan. Toisinaan se saatetaan maustaa aniksella tai saksanpähkinäpuun lehdillä.
Metaxa (Μεταξά) on periaatteessa kreikkalaisten ”konjakki”, sillä siihen on konjakin lisäksi lisätty viiniä, ruusun terälehtiä ja yrttejä. Juoma kypsytetään tammitynnyreissä 3 – 12 vuotta, ja juuri vuosiensa mukaan valmis Metaxa saa etikettiinsä vastaavan numeron tähtiä. Juoman isä on Spyros Metaxas, joka kehitti juoman vuonna 1888. Se nauttii suurta kansainvälistä suosiota ja arvostusta, ja oli ensimmäinen avaruudessa nautittu alkoholi.
Retsína (ρετζίνα) on maan suosituin valkoviini, joka kuitenkin eroaa muista valkoisista siihen lisätyn mäntypihkan vuoksi. Pihka antaakin retsinalle aivan oman makunsa. Erään tarinan mukaan kreikkalaiset alkoivat lisätä viiniinsä pihkaa, jotta se ei enää kelpaisi rosvoretkiä tekeville italialaisille. Alun perin pihkaa kuitenkin lienee lisätty ”säilöntäaineena”, koska se ehkäisi viinin hapettumista. Juoman juuret nimittäin ulottuvat vähintään 2000 vuoden taakse. Itse käytän retsinaa usein edullisena ja ihanteellisena terästeenä ruoanlaitossa!
Muut viinit (κρασί): Kreikassa tuotetaan viiniä jo tuhansia vuosia lähes kaikkialla. Maalla asuvat myös usein valmistavat itse ruokaviininsä suurissa tynnyreissä, jotka tänään ovat enimmäkseen muovisia. Erityisen kuuluisia viinialueita ovat muun muassa Santorini ja Samos. Useissa tavernoissa viiniä voit tilata joko pullotettuna tai irtoviininä (χύμα), jolloin se on yleensä paikallista tuotantoa. Kreikassa viini on puhtaasti ruokajuoma, suomalaisen maidon korvike, eli hyvin harvoin sitä juodaan sellaisenaan illanistujaisissa.
Olut (μπύρα) on Kreikassakin suosittu juoma ympäri vuoden ja sitä nautitaan myös ruoan kera viinin asemasta. Menulta löytyvät tyypillisesti kansainväliset suosikit, kuten Heineken, Amstel, Budweiser ja Stella Artois. Kokeile kuitenkin myös kreikkalaisia oluita, joita ovat muun muassa lähes kaikkialta löytyvät Mythos, Fix (vuodesta 1864), Vergina (vuodesta 1999), Zorbas, Bios 5 (ΒΙΟΣ 5) ja Alfa. Pieniä, paikallisia panimoita on kuitenkin pitkin Kreikkaa, joten sinun kannattaa lomakohteessasi pyytää alueen omaa olutta. Esimerkiksi Santorinilla Santorini Carzy Horsea tai Evialla Sunday’s:iä.
Ellinikó kafé (ελληνικός καφές) on maassaan yhtä suosittua kuin suodatinkahvi Suomessa. Paahdetut ja hienoksi jauhetut kahvipavut keitetään vedessä, mahdollisesti sokerin kera, ja tarjoillaan pienessä kupissa. Kahvia ei suodateta, vaan porojen annetaan laskeutua kupin pohjalle – eli pohjasakkaa ei myöskään sitten juoda. Sokerimäärän jokainen päättää itse tilatessaan: makea on glikó (γλυκό), keskimakea métrio (μέτριο) ja sokeriton skéto (σκέτο). Samalla tavalla valmistettua kahvia juodaan kaikissa Kreikan naapurimaissa.
Frappé (φράπες) on kreikkalaisten ikioma keksintö vuodelta 1957. Jääkahvi syntyi sattumalta, kun Dimitris Vakondios oli edustamassa työnantajansa Nestlen uutta lapsille suunnattua kaakaojauhetta. Dimitriksen teki tauolla mieli kahvia, mutta koska kuumaa vettä ei ollut saatavilla, hän sekoitti pikakahvia kylmään veteen, lisäsi jääkuutioita ja ravisteli seosta cocktailsekoittimessa. Tänään frappé on Kreikan suosituin kahvi, etenkin nuorison keskuudessa ja tulet löytämään sen kaikista kahviloista. Se valmistetaan edelleen samalla tavalla, joukkoon lisätään halutessa sokeria ja lopuksi maitoa tai jopa jäätelöpallo. Juoma nautitaan pillillä. Makeusaste ilmaistaan samoilla termeillä kuin tavallista kahvia tilattaessa.
Mehut ja virvoitusjuomat (χυμός ja αναψυκτικό): Kreikassa voit maistella mehuja sekä virvoitusjuomia, joita ei ole Suomessa saatavilla. Lasten, ja varttuneempienkin, suosikkeihin kuuluvat villikirsikoista valmistettu vissináda (βυσσινάδα), sitruunasta saatava lemonáda (λεμονάδα), aprikoosimehu (χυμό βερίκοκο), persikkamehu (χυμό ροδάκινο) ja viinirypälemehu (χυμό σταφυλιού). Ne tunnetaan kaikki maailmalla korkeasta laadustaan. Valmistajia on useita, ja monet niistä valmistavat useista hedelmistä/ marjoista sekä mehua että limua.
Toi frappe olikin minulle aivan uusi tuttavuus viimeisimmällä Kreikan matkallani, vaikka viime kesänä Suomessakin jo jääkahvi oli muodissa. Kukapa olisi arvannut, että kyseinen juoma olisi Kreikasta peräisin, ja vielä noin monen vuoden takaa. Frappe on kesähelteellä loistava valinta, joka samalla kertaa antaa puhtia ja vilvoittaa, useimmilla paikallisilla sellainen kiikkuikin kädessä jopa rannalla. Kreikkalaiset oluetkin ovat kokeilemisen arvoisia, niitä löytyy noiden yllä mainittujen kansallisten lisäksi paikallisia merkkejä, joiden perään kannattaa omassa lomakohteessa kysellä.
Frappe maistui itsellenikin Kreikan auringossa oikein loistavasti! Helteisellä säällä ei tehnyt mieli latkia kuumaa kahvia, ja toisaalta taas vieroitusoireet kofeiinin suhteen olisi varmaan alkaneet nopeasti, jollen sitä jossain muodossa olisi saanut. Jäinen frappe on erinomainen seuralainen niin rannalla kuin kaupungilla kävellessä tai taukoa kahvilassa viettäessä. Kiinnostuin juomasta niin paljon, että ihan googlasin sen ja tuloksena löysin frappesta kirjoitetun kirjan! Kyseessä on teos Frappe Nation, jonka ovat kirjoittaneet aviopari Vivian Constantinopoulos ja Daniel Young. Sen kansien välistä löytyy koko juoman erikoinen ja rikas historia. Valitettavasti sitä ei (ainakaan vielä) saa suomenkielisenä.
Samaa kahvia saa tosiaan lähes kaikissa Välimeren itänurkkauksen maissa, kussakin tietysti isäntämaan nimellä: Kreikassa kreikkalaisena kahvina – Greek coffee – Turkissa turkkilaisena – Turkish coffee – jne. Samalla tavalla valmistetaan ja porosakan annetaan laskeutua kupin pohjalle, josta sitten povaajat tietysti osaisivat kertoa tulevaisuutesi. Kreikkalainen kahvi on pehmeää ja maukasta, valitettavasti se kuitenkin tarjoillaan perinteisesti niistä suomalaisten mielestä naurettavan pienistä kupeista. Mutta Kreikassahan kahvikin on seurustelujuoma…
Kreikkalaiset oluet ovat laadukkaita ja maukkaita, totesin sen itsekin viime kesäisellä Lefkaksen matkallani. Tutuiksi tulivat niin Fix, Mythos ja Alfa, joita oli kaikkialla saatavilla. Kaveri kertoi Santorinilla olleen myös paikallisten pienpanimoiden tuotteita, kuten Crazy Donkey ja Volka, joiden makua hän ylisti maasta taivaaseen. Olisi ihan kiva, jos Suomessakin voisi joskus ostaa jotain harvinaista mutta laadukasta olutta, ainakin Alkon hyllyltä.
Joo, kreikkalaiset oluet eivät ole yhtään hullumpia, itselle maistuivat loistavasti viime lomalla. Kyselen aina lomakohteessa paikallisten oluiden perään, siinä saa samalla laajennettua tietämystään ja tultua tutuiksi paikallisten makukriteereiden kanssa. Ja mikäpä piristäisi paremmin kuin kylmä olut jäisessä lasissa kuumana kesäpäivänä, vaikka maistuupa tuo veijari talvellakin lähes yhtä loistavasti. Kreikassa saa muuten myös paikallisesti valmistettua Heinekeniä ja Amstelia, joissa niissäkin on pieneoinen makuero muualla tehtailtuihin verrattuna.
Onko tuo retsinan pihkanmakuisuus merkeittäin huomattavasti vaihteleva ominaisuus? Ostin nimittäin kierrekorkillisen pikkupullon jotakin retsinaa, mutta en oikeastaan pystynyt havaitsemaan pihkan aromia siinä.