HISTORIA

Suuri saari tarkoittaa suurta ja vaiherikasta historiaa. Rodoksen menneisyyttä värittävätkin monet tapahtumat. Läheskään kaikki eivät ole olleet ruusuisia ja aurinkoisia, mutta tänään Rodos nauttii jälleen jumalien suosiosta.

Saareen ja sen nimeen liittyy useitakin myyttejä. Niistä aurinkoisimman mukaan ylijumala Zeus jakoi maapallon Olympian jumalille, mutta auringonjumala Helios ei saanut omaa palastaan, koska ei ollut paikalla. Oikeamielinen ylijumala suostui Helioksen ehdotukseen, jonka mukaan tämä kuitenkin sai itselleen maan, joka Helioksen seuraavana aamuna noustessa kohoaisi meren aalloista. Tuo kukkiva ja kuvankaunis maapalanen sattui olemaan Rodos. Ikihyviksi maahansa ihastunut Helios valaisi sen säteillään, ja sen jälkeen Rodos onkin kylpenyt loppumattomassa Helioksen valokeilassa. Helioksen kukka muuten on ruusu eli ródo (ρόδο).

Saaren ensimmäisiin asukkaisiin lukeutuivat kaarialaiset, jotka saapuivat nykyisen Vähän-Aasian alueelta. Heitä seurasivat purjehtiva kauppakansa foinikialaiset ja Kreetan minoalaiset, jotka todistettavasti asettuivat Ialysoksen alueelle. Noin 1100 eaa. doorilaiset valtasivat saaren perustaen myös Rodoksen muinaisuuden kolme suurta kaupunkia Ialysoksen, Lindoksen ja Kamiroksen, joiden mahtavat rauniot todistavat tänäänkin menneestä loistosta. Kaupungeilla oli jopa omat metallirahansa. Voitko kuvitella esimerkiksi Helsingille omaa kaupunginjohtajan naamataululla koristettua lanttia?

Rodos on historian hämärissä myös liittoutunut tämän päivän Kreikan alueita vastaan. Niistä on esimerkkinä 400-luvulla eaa. solmittu ”yya-sopimus” Persian valtakunnan kanssa, joka ei osoittautunut menestyksekkääksi, sillä mahtava Kserkses I sai joukkoineen selkäänsä Salamiin taistossa Ateenan edustalla. Samassa rytäkässä Rodos menetti noin 40 laivaa. Rodos kuitenkin sai harha-askeleensa anteeksi, ja liittoutui muiden kreikkalaisten kaupunkien kanssa.

Kauppa kukoisti ja saarella perustettiin muinainen Rodoksen kaupunki vuonna 408 eaa., jonka raunioita on edelleen muistutuksena Rodoksen ulkopuoleisella Akropoliilla, osa on hautautunut Keskiaikaisen kaupungin alle.

Rodos tunnetaan jättimäisestä Kolossistaan, joka rakennettiin vuonna 290 eaa. komistamaan Rodoksen satamaa. Se oli noin 30 metrin korkuinen Heliosta esittävä pronssipatsas, joka kuului maailman seitsemään ihmeeseen. Kolossi ei kuitenkaan saanut nauttia auringonpaisteesta kauaa, sillä koko Rodoksen kaupungin tuhonnut maanjäristys kaatoi sen mereen vuoden 226 eaa. tienoilla.

Rodos joutui Rooman valtakunnan pelinappulaksi 100-luvulla eaa., jolloin se kieltäytyi avunannosta Julius Caesaria vastaan. Rangaistuksena saari ryöstettiin ja kirjaimellisesti tyhjennettiin upeista patsaista heti, kun Julius oli murhattu. Roomalaiset veivät kaiken, minkä jaksoivat kantaa.

Rodos oli Euroopan ensimmäisiä kristinuskosta kuulleista alueista, sattumalta. Apostoli Paavali nimittäin haaksirikkoutui Lindoksen edustalle myrskyn kourissa noin 20 jaa. ja laivansa korjuutöiden aikana julisti sanomaa Jeesuksesta.

Seuraavien vuosisatojen aikana saarta verottivat niin maanjäristykset kuin tuhomielellä saapuneet valloittajat. Ruusuista saarta ryöstelivät niin gootit, merirosvot, persialaiset kuin arabit. Myös ottomaanit tekivät aikeensa selviksi.

Ritareiden ”valtakausi” alkoi oikeastaan jo 1. ristiretken aikana, jolloin saarelaisiakin pestattiin itsensä Filip II:n ja Rikhard Leijonamielen voimin. Kun ristiretkeläiset sitten aikoinaan karkotettiin nykyisen Israelin alueelta, osa heistä – johanniitat -saapuivat Rodokselle Kyproksen kautta ja rakensivat sinne 1300-luvulla suuren puolustuslinnoituksen, jonka sinä tunnet nimellä Rodoksen Vanhakaupunki. Se on Unescon maailmanperintäkohteiden listalla, eikä syyttä. He myös ostivat saaren kauppamielellä olleilta merirosvoilta, joiden hallussa se sillä hetkellä oli. Johanniitat hallitsivat suopealla kädellä, perustivat sairaalan ja muita puolustuslinnoituksia. Elämä oli jälleen ruusuista.

Ottomaanit kuitenkin havittelivat vaurasta saarta edelleen, ja vuonna 1522 Suleiman Suuri onnistui rantautumaan Ialysoksen alueelta käsin. Johanniitat karkotettiin Maltalle ja kreikkalaiset Vanhankaupungin muurien ulkopuolelle. Kirkot muutettiin moskeijoiksi, sairaala vankilaksi ja johanniittain suurmestarin palatsi kirjaimellisesti navetaksi. Rodoksen aurinko jäi jälleen synkkien pilvien verhoamaksi.

Vuonna 1912 Italia valloitti Rodoksen ja yritti herättää saaren ruususen unestaan. Italia peruskorjasi ja entisöi saarta ja sen kohteita sekä suoritti kaivauksia muinaisilla alueilla. Vuonna 1936 se kuitenkin yllättäen kielsi sekä ortodoksisen kirkon että kreikan kielen käytön, päämääränään tehdä Rodoksesta Italian lomakeskus.

Vuonna 1943 saksalaiset miehittivät Rodoksen ja noin 2 000 saaren, ja läheisen Kosin, juutalaista kuljetettiin armotta Auschwitziin. Heistä selvisi hengissä vain alle 200.

Vuonna 1945 Rodoksen vapauttivat natsien kynsistä englantilaiset.

Vuonna 1947 Rodos liitettiin Kreikkaan, pilvet väistyivät ja Helios valaisi jälleen omaa saartaan. Turismi alkoi kehittyä 1950-luvulla, jolloin etenkin ruotsalaiset ”löysivät” Rodoksen ja levittivät ilosanomaa. Heidän perässään seurasivatkin pian suomalaiset ja muut Pohjois- ja Keski-Euroopan kansat.

Tänään saari elää noin 80 %:sesti matkailusta. Muina elinkeinoina tällä vihreällä paratiisisaarella ovat lähinnä maanviljelys ja käsityöt. Suurimmiksi lomakohteiksi ovat nousseet Rodos, Lindos, Faliraki ja Ixia. Rodos kuuluu suomalaisten lomailijoiden lempikohteisiin, ja toimiipa siellä suomalaisten viinakauppojen, kahvilan ja ravintolan lisäksi myös suomalainen koulu!