ORCHOMENOKSEN ARKEOLOGINEN PUISTO
Ateenasta noin 120 kilometriä pohjoiseen olevan Boiotian alueyksikössä sijaitseva Orchomenos on suurimmalle osalle suomalaisista täysin vieras nimi, vaikka kyseinen kaupunki nautti suuresta maineesta jo antiikin vuosina. Orchomenoksen arkeologinen puisto tulee käsittämään kolme erillistä mutta aivan vieri vieressä sijaitsevaa historiallisesti merkittävää kohdetta: erään mykeneläisen aikakauden merkittävimmistä kumpuhaudoista, antiikin teatterin ja tänäänkin toimivan bysanttilaisen kirkon. Tulevaisuudessa toivottavasti myös maanmieheni pysähtyvät nauttimaan pikkukaupungin uskomattomasta historiallisesta annista, kun Orchomenoksen arkeologinen puisto valmistuu. Muuta tarjottavaa tällä muinaisuuden mahtavalla keskuksella ei valitettavasti tänään juurikaan ole. Parhaan visuaalisen 3D-esittelyn artikkelin aiheena olevasta arkeologisesta puistosta löydät mielenkiintoiselta YouTube-videolta.
Kumpuhauta on lajissaan eräs ainoista Kreikasta löydetyistä, nykyään sen katto on valitettavasti osaksi romahtanut. Kuninkaallisen perheen viimeistä lepopaikkaa kutsutaan lempinimellä Miniuksen aarre, legendaarisen Orchomenoksen kuninkaan mukaan, ja se löytyi kuuluisan saksalaisen Heinrich Schliemannin (1822 – 1890) kaivauksissa vuonna 1880. Muinaisen Kreikan mytologian ja historiallisten lähteiden innokkaana lukijana tunnettu Schliemann teki kaivauksia niin Orchomenoksessa kuin läheisen Livadian kaupungin alueella, sen jälkeen kun oli jo loistavalla menestyksellä käynyt kaivamassa esiin legendaarisia Troijaa ja Mykeneä.
Antiikin teatteri lienee peräisin 300-luvulta eaa. ja sen jäänteet paljastuivat maan alta vasta 1970-luvulla T. Spyropouloksen vaivan palkkiona. Kallioon kaiverretun teatterin 12 riviä ovat kalkkikiveä ja näyttämön halkaisija noin 16 metrin verran. Teatteri tunnettiin antiikin aikaan erityisesti järjestämistään musiikkifestivaaleista, joilla kunnioitettiin orchomenoslaisten suuresti palvomia kreikkalaisen mytologian kolmea khariittia eli ”sulotarta”. He olivat viehätysvoiman, kauneuden ja hedelmällisyyden jumalattaria, nimeltä Aglaia (kirkkaus), Eyfrosyne (ilo) ja Thaleia (kukoistus). Heille pyhitetty Khariittien lähde (Springs of Charites) löytyy tänäänkin läheltä ja aikoinaan neidoille oli pystytetty myös oma temppeli.
Bysantin loistosta puolestaan kertoo Panagia tis Skrypous -kirkko, jonka mukaan nykyisen Orchomenoksen muodostavat kaksi kaupunginosaa on nimetty. Jo 900-luvulla rakennetun kirkon erikoisuutena ovat sen iän lisäksi rakennusmateriaaleina käytetyt kivet, jotka ovat peräisin muinaisen kaupungin ja osaksi allaan sijaitsevan kuninkaanlinnan jäänteistä ja sisältävät siten muinaiskreikkalaisia kirjoituksia. Mainitaan vielä, että kirkko on kertaalleen koetettu polttaa ja että sen sisällä olevasta lasikuplasta on mahdollista katsella kirkon alla sijaitsevan kuninkaanlinnan erästä lattiaa peittänyttä kaunista mosaiikkia.
Lähitulevaisuudessa siis esimerkiksi Ateenassa lomailevat voivat tehdä puolipäiväretken Orchomenokseen tai yhdistää sen osaksi jo tänäänkin huippusuosittua Delfoin retkeä. Orchomenos nimittäin sijaitsee sopivasti Delfoihin vievän reitin varrella, ja siten lisäaikaa pysähdykselle ja kohteeseen tutustumiselle ei tarvitse paria tuntia kauempaa. Kolme arkeologista kohdetta kun ovat sopivasti yhtenä ryppäänä, muutaman askeleen päässä toisistaan.
Loppuun vielä muutama sana itse Orchomenoksesta, jossa on ollut yhtäjaksoisesti asutusta jo noin huikeat 8 000 vuotta. Orchomenos mainitaan esimerkiksi Homeroksen Iliaassa, jonka mukaan kaupunki oli erityisen varakas ja osallistui Troijan sotaan. Myös aikansa tunnetuimpiin maantieteilijöihin lukeutunut Pausanias kirjoitti kaupungin suuruudesta teoksessaan Kreikan kuvaus. Mytologian mukaan kaupungin kuninkaalla Athamantalla oli kaksi lasta, Friksos ja Helle (kreikaksi Φρίξος και Έλλη), jotka joutuivat pakenemaan äitipuolensa vihaa ja uhrialttarille joutumistaan kultavillaisen oinaan selässä. Elli putosi matkan varrella mereen ja kyseisen paikan nimeksi annettiin hänen mukaansa Ελλήσποντος eli Hellespontos (nykyinen Dardanellien salmi). Fixos päätyi Kolkhisiin, jossa aikanaan uhrasi pakovälineenä toimineen oinaan ja lahjoitti sen kultaisen taljan apilleen, kuningas Aietesille. Siten myös Iasonin ja argonauttien seikkailu kultaista taljaa noutamaan liittyy osin Orchomenokseen.
Orchomenoksen kuningaskunta oli alueen voimakkaimpia, ja sen mykeneläisen kulttuurin rauniot vuosilta 2 000 – 1 200 eaa. kertovat omaa kieltään Orchomenoksen asemasta. Heidän aikanaan suoritettiin esimerkiksi kaupungin laidalla alkaneen Kopaida-järven ensimmäiset kuivaustyöt, ja kyseistä urakkaa ja siihen liittyneitä insinööritöitä pidetään eräänä aikansa ainutlaatuisimmista uroteoista. Järven kuivattamiseen nimittäin sisältyi vesitunnelin kaivaminen matkan varrella kohoavan vuoren lävitse. Samantapainen tunneli löytyy Kreikassa vain Samokselta, jossa Eupalinoksen vesitunneli nauttii turistien suuresta huomiosta. Uudelleen Kopaida-järven kykenivät kuivattamaan vasta englantilaiset 1950-luvulla halutessaan luoda uutta viljelymaata ja laittaakseen alueella vallinneen malariavitsauksen kuriin!
Aika vaikuttavalta näyttää tuo video ja ihmettelenkin edelleen, miksei Ateenasta Delfoihin järjestettävän päiväretken aikana pysähdytä Orchomenoksessa, kun se kerran on oikeastaan ihan matkan varrella. Tarkistin asian itsekin kartalta, ja tosiaan sitä kautta monet turistibussit sinne Delfoihin ajavat, tuosta Orchomenoksen risteyksestä ei ole arkeologiselle alueelle matkaa kuin noin kilometri. Ja siinä olisi vieri vieressä kolme vaikuttavaa nähtävyyttä, joihin tutustumiseen ei tarvitsisi kuluttaa kovinkaan kauaa mutta jotka silti tarjoavat kukin jotain erityisen ainutlaatuista. Mykeneläisen kulttuurin hauta olisi esimerkiksi loistava tuttavuus niille, jotka eivät aio vierailla Mykenessä.