Uutisia pakolaisrintamalta
Kreikka ja pakolaiset ovat jo yli vuoden olleet kaksikko, joista kumpikaan ei halua toista muttei voi myöskään erota toinen toisestaan. Vielä vuodenvaihteessa tilanne oli EU:n rajana sijaitsevan Kreikan kohdalla se, että suurin maan kohtaama ongelma kosketti lähinnä muutamaa Turkin rannikon läheisyydessä olevaa saarta. Eritoten kovilla olivat ja ovat edelleen Kos ja Lesbos, joiden elämä keskittyi paikallisten sanojen mukaan useina päivinä kirjaimellisesti kalojen merestä narraamisen sijaan pakolaisten keruuksi laineista, niin elävinä kuin kuolleina. Myös saarten infrastruktuuri ja vähäiset voimavarat olivat enemmän kuin koetuksella, kun jopa kymmenille tuhansille pakolaisille oli koetettava järjestää edes vettä ja jonkinlaista muonitusta. Sittemmin valtio suostui astumaan kuvaan järjestääkseen muutamia vastaanottopisteitä rekisteröintiä ja alkeellista majoitusta varten ja armeijan ruokapuolta hoitamaan. Paikallisten sitkeä ja humanitäärinen osallistuminen on kuitenkin ollut vailla vertaansa, ja niinpä vuoden Nobelin rauhanpalkinnon saajien joukkoon lukeutuukin niin lesboslainen isoäiti kuin kalastaja.
Saarilta pois päästyään pakolaiset ja laittomat maahantulijat jatkoivat sitten matkaansa Ateenan ja Manner-Kreikan lävitse kohti Keski- ja Pohjois-Eurooppaa, joka siinteli heidän unelmanaan ja turvapaikkanaan. Ani harva itse asiassa edes teki turvapaikkahakemusta Kreikassa, sillä jopa pakolaiset ovat perillä maan kamppailusta vaikeiden ja pitkäkestoisten taloudellisten ja siten myös sosiaalisten ongelmien kanssa. Mutta sitten tilanteeseen tuli kerralla täyskäännös ja Kreikkaan tänään saapuvat ovat maassa kirjaimellisesti loukussa.
Ensin alkoivat laittaa rajanylittäjiin kontrollia Tanska ja Ruotsi, sitten seurasivat perässä Itävalta ja Keski-Euroopan läpikulkumaat, kuten Unkari, Serbia ja ”Makedonia”. Ennen kuin pakolaiset ja heitä Kreikkaan ahkeraan kuskaavat turkkilaiset salakuljettajat ehtivät löytää uutta reittiä, mikäli sellaista edes on etenkin Syyriasta saapuvien osalla mahdollista löytää, sinetöivät Kreikkaa ympäröivät maat kirjaimellisesti maansa piikkilanka-aidoilla ja niiden takana vartioivilla sotilailla. Ja jo muutamassa vuorokaudessa Kreikan ja Makedonian rajan pintaan nousi huippualkeelliset olot omaava telttakylä, Suomessakin jo surullisen kuuluisan maineen omaava Idomeni.
Sitten tuli jatkeeksi vielä EU:n ja Turkin välinen sopimus, jonka mukaan Kreikalla on oikeus palauttaa Turkkiin sellaisia maahan laittomasti tulleita, joilla ei ole oikeutta turvapaikkaan. Palautettujen vastineeksi EU-maat sitoutuivat ottamaan suoraan Turkista yhtä monta syyrialaista pakolaista. Suurin osa tulijoista jää siis kyseisen matemaattisen kaavan mukaan Kreikkaan. Sopimuksen voimaantulosta alkaen suurin osa Kreikkaan saapuneista tekee turvapaikkahakemuksen, myös siinä tapauksessa, että tietää sen olevan turhaa. Siten he kuitenkin voittavat itselleen aikaa odottaakseen jonkin ”ihmeen” tapahtumista. Hakemusten käsittelyynhän kuluu huimasti aikaa, etenkin liian pienellä virkamiesmäärällä.
Idomenin osalla tilanne on kärjistynyt huikeasti viimeisten viikkojen aikana ja mellakoita on jo tapahtunut. Tuhannet ihmiset majoittuvat suurimmaksi osaksi pienissä teltoissa pelloilla, jotka sateiden aikaan ovat aina muuttuneet loputtomaksi mutavelliksi ja epäilemättä maanpäälliseksi helvetiksi. Kauheinta asiassa on se, että suuri osa paikan päällä olevista on lapsiperheitä. Vaikka paikan päällä on alusta alkaen ollut useiden hyväntekeväisyysjärjestöjen edustajia, ei pelkkä äkillisten sairaustapausten hoitoa tarjoava terveydenhoito ja jonkinlainen minimimuonitus ole tarpeeksi. Hygieniaolot ovat alkeellistakin alkeellisemmalla tasolla, eikä muutama kymmenen kemiallista vessaa riitä tuhansille ihmisille. Ihme ja kumma, ettei vakavia tartuntatauteja ole vielä alueella levinnyt kulovalkean tapaan. Pakolaiset ovat turhan odottaneet ja rukoilleet Makedoniaa avaamaan rajalla kohoavaa moninkertaista piikkiaitaa, se ei tule aukeamaan. Leirillä on siitä huolimatta jo ainakin kahdesti levinnyt ”varma tieto” siitä, että raja on ylitettävissä läheisen joen kohdalla tai että osa pakolaisista hyväksyttäisiin Makedonian puolelle. Jokea lähti ylittämään lähes tuhat henkeä, joista yksi hukkui ja muut joutuivat palaamaan läpimärkinä ja kylmissään takaisin. Joki kun ei ollutkaan rajakohta, se odotti sotilaineen läheisen metsän siimeksessä.
Pari päivää sitten joukko pakolaisia koetti kaataa Makedonian puolelle tien tukkivan piikkilanka-aidan sillä seurauksella, että rajaa vartioivat makedonialaissotilaat astelivat Kreikan puolelle ja hajottivat pakolaistjoukon kumiluodeilla ja kyynelkaasulla. Kahakassa joutuivat kärsimään myös alueella olleet lapset ja naiset. Kreikan viranomaiset vakuuttivat sotilaiden pysytelleen maan ulkopuolella mutta videolta jokainen pystyi näkemään omin silmin, ettei asia suinkaan ollut niin. Pakolaiset eivät kuitenkaan ole olleet halukkaita lähtemään Idomenistä läheisiin vastaanottokeskuksiin, vaikka heitä siihen jatkuvasti kehotetaankin.
Myös saarilla, jotka vastaanottavat pakolaisia, on ollut huomattavasti aiempaa rauhattomampaa. Pakolaisten keskistä tappelua on ollut, ja osa on marssinut ulos vastaanottoleireiltä. Jopa auttamassa olleen Lääkärit ilman rajoja -järjestön huippukallista lääketieteellistä kalustoa rikkoontui muutaman kymmenen tuhannen euron edestä yhden nujakan keskellä, ja järjestö ilmoittikin vetäytyvänsä kyseisestä kohteesta.
Ateena muuttui sekin läpikulkupaikasta majoituspaikaksi. Esimerkiksi Piraeuksen satamassa on jo viikkokaupalla ollut tuhansia pakolaisia telttoineen, mikä on saanut muiden muassa paikalliset matkatoimistot kauhun valtaan, onhan matkailijoiden kesäsesonki alkamassa aivan pikapuoliin. Paikalliset viranomaiset ovat lähes turhaan koettaneet houkutella laivoilla satamaan saapuvia nousemaan bussiin, joka veisi vastaanottoleirille. Pyynnöt eivät ole tehonneet, vaikka siellä odottaisi edes majoitus sisätiloissa, pesumahdollisuudet, ruokailua ja lapsille koulu. Monet pakolaiset sanovat syyksi sen, että pelkäävät jäävänsä kyseisiin kohteisiin lukkojen taakse, vaikkei asia niin olekaan. Vain pariin kertaan valtio on ottanut kovan linjan, ja passittanut puolipakolla saapuvat laivasta suoraan busseihin poliisivoimien läsnä ollessa. Kreikassa nousikin suuri haloo, kun aamu-uutisten suorassa lähetyksessä näytettiin kuinka laivasta pakolaisten tuotiin bussilla ulos ja kädet sidottuina ns. muovisilla käsiraudoilla. Kyseessä oli joukko laittomia maahanmuuttajia Pakistanista ja Afganistanista, mutta julkinen mielipide oli kuitenkin moista kohtelua vastaan, etenkin kun lähetyksen pyöriessä asiasta vastaava ministeri kiisti kaiken.
Sataman lisäksi entisen Ateenan lentokentän tiloissa ja alueella on jo noin 6 000 pakolaista, aivan yhtä alkeellisissa oloissa kuin satamassakin. Pesu- tai peseytymismahdollisuuksia ei ole, vessoja ei ole tarpeeksi ja lentoasemarakennuksen sisätiloissa on viime päivinä ollut tuskallisen kuumaa, koska sen valtavia ikkunoita ei saa avattua eikä tiloissa luonnollisesti enää ole ilmastointiakaan. Pakolaiset ovatkin siirtyneet sisätiloista telttoineen pihan puolelle. Edes päivittäinen ruokapuoli ei ole taattu.
Kaikissa edellä mainituissa kohteissa pelätään tartuntatautien leviämistä, etenkin nyt ilmojen lämmitessä hurjaa vauhtia. Tänä aamuna julkisesti puhuttiin asiantuntijoiden suulla esimerkiksi mahdollisen malariariskin kasvusta, koska hyttyset taudin kantajaa imettyään siirtävät sen mahdollisesti seuraavaan uhriinsa. Maassa on tänään valitettavasti jo suuri määrä malaria-alueilta tulleita, joten ennaltaehkäisevä toiminta on tärkeässä asemassa. Ruiskutuksia on jo suoritettu ja valtion taholta niin satama kuin entinen lentokenttä on luvattu tyhjentää ennen pääsiäistä, jolloin itse kreikkalaisetkin ruuhkauttavat sataman pikaiselle pääsiäislomalle lähtevien toimesta. Monet kuitenkin ounailevat puheen jäävän vain lupaukseksi, onhan myös Idomeni luvattu tyhjentää jo ajat sitten. Valtiokoneiston kaikki voimavarat tuntuvatkin valitettavasti menevän troikan kanssa käytävään kädenvääntöön. Kreikka myös luonnollisesti kaihtaa pakkotoimia eli ihmisten keräämistä ”väkipakolla” ja sulkemista vastaanottoleirille, se ei ole ihmisoikeuksien mukaista edes siinä tapauksessa, että siten pakolaisilla itsellään olisi paremmat olot. Nähtäväksi jää, millä keinolla esimerkiksi satama saadaan jälleen kesällä saapuvien turistien käyttöön.
Sitten ovat vielä Kreikasta Turkkiin palautettavien siirrot, joita on nyt suositettu muutamia. Maailman valokiila on ollut kameroineen paikalla, kun Frontexin vartijat ovat olleet vahtimassa ja saattamassa karkotuspäätöksen saaneita maahan, jota useat tunnetut ihmisoikeusjärjestöt, kuten Amnesty International ja Human Rights Watch, pitävät vähintään kyseenalaisena vastaanottajana. EU on kuitenkin asiasta toista mieltä ja uskoo Turkin takaavan sinne palautetuille inhimilliset olot. Siitäkin huolimatta, että maa on avoimesta kertonut haluavansa Syyrian puolelle perustettaviksi valtavia leirejä, joille syyrialaiset sijoitettaisiin. Onpa julkisuudessa ollut puhetta siitäkin, että Turkki jo olisi karkottanut ihmisiä takaisin Syyrian rajan taakse, vaikka saakin EU:lta miljardiluokan korvauksia pakolaisten majoitukseen, ruokkimiseen ja muihin asiaankuuluviin menoihin.
Asiallista asiaa ja selkeästi kerrottu, suurta osaa tuosta ei täällä kansalle kerrota, Idomenin tilanteesta jne. vain mainitaan ohimennen. Periaatteessa Kreikkaan saapuvat pakolaiset siis ovat kerta kaikkisen loukussa siellä, koska matka ei tule jatkumaan ainakaan näillä näkymin muihin maihin. EU:n pitäisi lähettää Kreikkaan ihan konkreettista apua, ei vain määrärahoja erissä tilanteen hoitamiseksi mahdollisimman inhimillisellä tavalla. Ja niitä pakolaisia pitäisi myös alkaa vastaanottamaan suoraan Kreikasta kunkin jäsenmaan voimavarojen puitteissa, tuo on koko Eurooppaa koskeva ongelma.