(Kuva: Anna Voulgari, Flickgr.com)

Pääsiäistä edeltävä hiljainen viikko eli kreikkalaisittain Suuri tai Pitkä viikko (Mεγάλη Εβδομάδα) on edennyt jo pitkäperjantaihin, jota Kreikassa kutsutaan nimellä Suuri Perjantai. Kristuksen kuolinpäivä on luonnollisesti suurin mahdollinen surujuhla Kreikassakin, ja aamuvarhaisella kirkkojen kellot soittavat surusanomaa. Pääsiäinen on joulua huomattavasti tärkeämpi juhlapyhä ortodokseille, josta siihen liittyvät perinteet ja tavat kertovat omaa kieltään. Vaikka pääsiäinen on surujuhla, on se toisaalta luonnollisesti suuren mahdollisimman ilon aikaa, nousihan Kristus kuolleista ja todisti siten ikuisen elämän ja syntien anteeksiannon puolesta.  Siksi Kreikassakaan itse pääsiäispäivänä ei enää kukaan ole surumielin, vaan päivä on etenkin juhla-aterian osalta ikimuistettava.

Hiljainen viikko on ollut paaston aikaa, jolloin usein jopa ortodoksisen kirkon sanelemaa 40 vuorokauden pääsiäistä edeltävää paastoa noudattamattomat koettavat karsia lautaseltaan kielletyt tuotteet ja puhdistaa ruumiinsa ja mielensä. Kiellettyjä ovat kaikki liha- ja kalatuotteet, kananmunat, samoin kuin maitotuotteet. Nilviäisiä kyllä saa syödä, jostain syystä, joten menulla saattaa olla kalmaria, mustekalaa, katkarapuja, hummeria jne. mitä erilaisimmilla tavoilla valmistettuna ja vaikkapa perunan, makaronin tai riisin seuralaisena. Niiden ero kalana on kirkonisien mukaan siinä, ettei nilviäisistä vuoda verta. Salaatteja ja erilaisia palkokasveja, kuten papuja ja linssejä, syödään runsaasti ja tietysti hedelmät täydentävät ruokavaliota näinä päivinä. Paasto ei siis suinkaan tarkoita nälkää.

Pitkänäperjantaina kuitenkin listalta on karsittava vielä öljykin eli edes kreikkalaisten rakastamaa oliiviöljyä ei ruoanlaitossa saa käyttää, oliiveja kyllä saa syödä niin paljon kuin haluaa. Aikoinani ihmettelin tuota eroa, ovathan kummatkin tuotteet samaa kasvisperää, ja vastaukseksi olen toistaiseksi löytänyt vain sen, että öljyn saamiseen tarvitaan aina mekaanista työtä, oliivien perinteiseen valmistukseen puolestaan ei. Pitkänäperjantaina työn teko puolestaan oli ennen vanhaan jokseenkin kiellettyä.

Pitkäperjantai on myös hiljentymisen aikaa, sillä juhlaruokia lukuun ottamatta suurin osa valmisteluista on jo suoritettu aiempina päivinä. Niihin lukeutuvat niin siivoamiset, kananmunien keittäminen ja perinteisesti punaiseksi värjääminen, pullan ja koulourakia-keksien leipominen jne. Niitä saa tosin syödä vasta pääsiäissunnuntain saavuttua, paitsi keksejä, joita valmistetaan varta vasten ilman kananmunaa, täytyyhän makeannälkä paastonkin aikana saada tyydytettyä. Pitkänäperjantaina joillakin Kreikan kulmilla valmistetaan myös Jeesuksen suudelmallaan kavaltaneen Juudaksen näköispatsas, joka sitten poltetaan.

   (Pitkänperjantain ristisaatto)

Päivän sanoma on raskas ja suuri osa kansasta valmistautuu illan jumalanpalvelusta varten, jossa Kristus lasketaan ristiltä ja hänen ruumistaan ja symbolista hautaansa kannetaan jokaisesta kirkosta kylän kai kaupunginosan kaduilla juhlakulkueessa eli ns. ristisaatossa. Kristuksen hauta on tyypillisesti suuri ja painava puurakennelma, joka on edellisen illan jumalanpalveluksen jälkeen kauniisti koristettu kauttaaltaan monen värisillä kukkasilla. Jokainen kulkueeseen osallistuva sytyttää ja kantaa mukanaan joko kynttilää tai pientä lyhtyä, ja kuten arvata saattaa, on jopa tuhansien kynttilöiden saattue illan pimeydessä erityisen vaikuttava kokemus ja koskettava näky. Jokaisen kannattaakin osallistua tapahtumaan, jos loma ajoittuu kreikkalaisen pääsiäisen päiviin.

Suuren viikon aikana tulisi luonnollisesti ”paastota” myös muuten kuin vain ruokavalion osalta. Se tarkoittaa ihanteellisimmillaan mielen hiljentymistä ja kääntymistä uskonnollisiin teemoihin, uskonnollisen kirjallisuuden lukemista ja ahkeraa kirkossa käymistä. Ruumista tulisi puhdistaa myös pidättäytymällä niin sanotuista lihan iloista tai synneistä, ja luonnollisesti kaikista muista synnillisistä teoista, joihin lukeutuu myös muista pahasti puhuminen. Vasta silloin kukin on ortodoksisen perinteen mukaan valmis vastaanottamaan Kristuksen kuoleman ja jälleennousemisen.

Suomalaisen jouluaaton tapaan kreikkalaiset käyvät sukulaistensa haudoilla etenkin pitkänäperjantaina. Heillä on mukanaan kukkia ja kuolleiden muistoksi sytytetään kynttilä tai lyhty. Jos pitkänperjantain iltainen ristisaatto kulkee hautausmaan ohitse, se pysähtyy hetkeksi ja kuolleille lausutaan myös erillinen siunaus.