KREIKKALAISET VASTASIVAT ”EI” – KOMEDIAN VAI TRAGEDIAN ENSINÄYTÖS?

Vastoin koko Euroopan, ja luultavasti muunkin maailman, odotuksia pikkuruinen Kreikka uskalsi sunnuntaina 5.heinäkuuta äänestää velkojien ankaria vaatimuksia vastaan. Kreikkalaiset eivät siis suinkaan äänestäneet eurosta tai EU:sta eroamisen puolesta – vaikka Euroopan päättäjät ja jopa suuri osa Kreikan mediasta niin yhteen ääneen toitottivatkin – vaan vaativat helläkätisempää kohtelua. EI-äänen suurvoitto tuli kuitenkin jopa itse kreikkalaisille täysin yllätyksenä, koska gallupit uskollisesti ounailivat tasapeliä koko äänestystä edeltäneen viikon ajan.

Äänestysprosentti oli suhteellisen alhainen, mutta uurnille näyttävät astelleen rohkeasti ne, jotka olivat väsyneet ja pettyneet niin oman maansa edellisiin poliitikkoihin ja näiden aikaansaamaan kriisiin kuin velkojien vaatimusten ”raakuuteen”. Itse asiassa ani harva varmaan oli edes lukenut kyseisiä vaatimuksia yksityiskohtaisesti, sillä vain niiden keskeisimmät kohdat olivat tavallisen helleenin tiedossa. Sopimusehdotusten lukeminen näet olisi edellyttänyt sekä englannin taitoa että dokumenttien etsimistä netistä. Ihan jokainen mummo tai vaari ei siihen kykene, vaikka haluasikin…

Ihmisiä suorastaan peloteltiin ennen vaaleja myös maan journalistien toimesta ja kerrassaan hävyttömällä tavalla. Lähes jokaisella TV-kanavalla uutiset vakuuttivat ei-äänen tarkoittavan sitä, että Kreikka saa heti maanantaina kenkää eurosta ja pahimmassa tapauksessa koko EU:n ”onnellisesta” perheestä, että talletukset katoavat ja pankkiautomaatit kieltäytyvät sylkemästä edes noita 60 euroa päivässä, joihin jo edellisellä viikolla totuimme. Puolueetonta valistusta sai etsiä vihikoiran avulla, ja viisaimmat pitivätkin telkkarinsa kiinni.

No, aurinko nousi aamulla tuttuun tapaan, ja Kreikka saa takuulla äänestyksen tuloksella edelleen vangittua etenkin Euroopan huomion. Siitä, onko tulos sitten komedian vai tragedian ensimmäinen näytös, päättävät omalta osaltaan muut EU:n ja euron jäsenet samoin kuin IMF. Blogit ja twiitit syttyivät tuleen ympäri maailman heti, kun kävi ilmi, että ”EI” tulee voittamaan. Jokainen ilmaisi oman mielipiteensä asiasta, pettymyksen kyyneleitä vuodatettiin ja toivon pilkettäkin ilmaistiin heti alkuun. Yksi asia on kuitenkin varma: Eurooppa on tienhaarassa, jossa sen on valittava, ovatko ensisijalla ihmisarvoinen elämä vai pelkät taloudelliset arvot. Kenties se onnistuu löytämään niiden suhteen jopa kaipaamansa kultaisen keskitien. Monet täällä muuten ihmettelevät, miksei Kreikan velkaa ole vieläkään leikattu. Saihan Saksakin toisen maailmansodan jälkeen kaikki velkansa anteeksi, historiankirjojen mukaan vain pikkuruinen Suomi on sotavelkansa maksanut.  Siitä meitä suomalaisia ylistetään täälläkin.

Nyt kreikkalaiset itse odottavat tulisilla hiilillä istuen, mitä isot pojat päättävät ja mitä tuleman pitää. Motoksi onkin muodostunut ”Toivo parasta mutta varaudu pahimpaan”. Pahimpaan kreikkalaiset ovat varautuneet jo pitkän aikaa, esimerkiksi tyhjentämällä pankkitilinsä – kenellä harvalla nyt oli mitään nostettavaa – ja keräämällä kotiin hieman ylimääräisiä ruokatarvikkeita ja muuta välttämätöntä.

Myrskyisät muutoksen aallot ovat jo rantautuneet Kreikkaan. Ensimmäinen aalto iski Nea Dimokratia – puolueen puheenjohtajan Antonis Samaraksen ilmoittaessa eroavansa johtotehtävästään. Hän koki epäonnistuneensa vakuuttamaan kansalaiset myöntymisen ja sen tarkoittaman kyllä-äänen tärkeydestä. Sitä seurasi valtiovarainministeri Gianis Varoufakiksen ero tänä aamuna. Varoufakis puolestaan tietää, ettei hän ole tervetullutta neuvotteluseuraa, koska on useaan otteeseen julkisesti todennut, kuinka Euroopan taloudesta päättävät tänään sellaiset ihmiset, joilla ei ole oikeastaan minkäänlaista tietoa talouden periaatteista ja toiminnasta.

Hänen seuraajansa noudattanee matalampaa profiilia ja valinnee sanansa tarkemmin, sillä jokainen kreikkalainen tietää, että sopimus on saatava aikaan ja salamavauhtia. Seuraava velkaerä kun erääntyy maksettavaksi jo 20. heinäkuuta eikä kyseessä olekaan mikään pikkusumma. Neuvotteluihin on nyt lähdettävä ”hattu kourassa” muttei kuitenkaan liikaa kumarrellen!

1. Blogin kirjoittajalla ei itsellään ole minkäänlaista poliittista identiteettiä, hän äänestää jokaisella kerralla sen mukaan, mikä on maalle parhaaksi, ei omalle kukkarolle. Toinen jalka on rakkaassa kotimaassa Suomessa, toinen täällä Kreikassa, jossa olen asunut jo yli 20 vuotta – ja siihen väliin jääkin sitten koko Eurooppa!