Ateenan historiaa

Ateenan historia on läsnä keskustan raunioilla elävänä muistutuksena kaupungin pitkästä ja mahtavasta menneisyydestä. Maailman vanhimpiin kaupunkeihin lukeutuvan Ateenan historia on niin pitkä ja vaiherikas, että se esittelemiseen tarvittaisiin erillinen sivusto, joten nyt tutustutaan vain eräisiin tärkeisiin tapahtumiin ja aikakausiin.

Monet teistä lukijoista jo varmasti tietävät, tai ainakin arvaavat, että kaupunki on nimetty Athene-jumalattaren mukaan. Legenda kertoo, kuinka viisauden, sodan, sankaruuden ja käsitöiden jumalatar Athene halusi kaupungin suojelijaksi ja antoi tälle lahjaksi oliivipuun, josta saatiin oliiveja ja arvokasta oliiviöljyä – muinaisina vuosina, ennen sähkön aikakautta, öljyä tarvittiin ravinnon lisäksi valaistukseen. Myös meren, jokien, tulvien, maanjäristysten ja hevosten jumala Poseidon tahtoi kaupungin suojelusjumalaksi ja puhkaisi Akropoliille lähteen. Vesikin oli toki arvokasta, mutta merenjumalana Poseidonin lähteestä pulppusi suolavettä, jolle kaupunkilaisilla ei ollut sen kummempaa käyttöä. Kuten arvaat, Athenen lahja voitti, hänet nimettiin kaupungin suojelijaksi ja niin Ateena sai nimensä.

Varhaisimmat Ateenan asutuksesta kertovat löydöt ovat peräisin jo ainakin 7 000 vuoden takaa Akropoliilta. Vuoden 1400 eaa tienoilla Ateenakin lukeutui mykeneläisen kulttuurin piiriin, ja Akropolis-kukkulaa tänäänkin ympäröivä mahtava muuri on peräisin silloin paikalla vallinneesta suuresta linnoituksesta. Ateena ei kuitenkaan vaikuta jääneen doorilaisten valloittajien ikeen alle, kuten Mykene ja useat muut sen ajan kaupunkivaltiot. Ateenassakin hallitsi silloin vielä kuningas.

Noin 800-luvulla eaa kuninkaan valta oli jo lakkautettu ja Ateenaa hallitsi käytännössä aatelisten oligarkia, Areopagus-neuvoston muodossa. Samannimisellä kukkulalla kokoontuneet oligarkit valittiin eliniäksi ja lähinnä he päättivät sekä politiikasta että taloudesta. Pian kuitenkin muualla Kreikassa silloin tavallinen tyrannia saapui Ateenaankin. Tyrannia ei muuten alun perin tarkoittanut hirmuhallintaa vaan yhden Areopaguksen valitseman henkilön valtaa.

Ensimmäinen vahva johtaja oli vuonna 594 eaa valittu Solon, joka paransi köyhien asemaa ja oikeuksia mm. kieltämällä orjuuden velan vuoksi. Hän myös teki Areopagukseen pääsemisen riippuvaiseksi ehdokkaan varakkuudesta, entisen syntyperän sijasta. Lisäksi jokainen vapaa ateenalainen mies sai kansalaisoikeuden, eli demokratia sai alkunsa juuri Solonin aikaan. Kenraali Peisistratos kaappasi pian vallan itselleen, mutta hallitsi kuitenkin ”hellällä kädellä”, ja Ateena nousikin tärkeään asemaan ja rikastui. Suuria julkisia rakennusurakoita alettiin toteuttaa hänen aikanaan. Demokratia kuitenkin vakiintui vasta Kleistheneen aikana noin 510 eaa, jolloin jokaisella vapaalla ateenalaismiehellä oli paikallisista asioista päätettäessä yksi ääni. Naisia ja muualta muuttaneita miehiä ei siis otettu huomioon Ateenassakaan.

Ateenan valta levittäytyi koko Attikan niemimaan alueelle, ja rauha pitkään kilpakumppanina olleen Spartan kanssa astui voimaan, kun persialaiset uhkasivat Kreikan alueita. Muutkin Manner-Kreikan kaupunkivaltiot liittyivät samaan ryhmään, jota johti sotataidoistaan tunnettu Sparta, ja niin Dareios I:n joukot kärsivät tappion Marathonin taistelussa vuonna 490 eaa. Pian myös Kserkses lyötiin Salamiin kiihkeässä meritaistelussa.

Ateenassa kukoistivat sen jälkeen useita vuosikymmeniä niin politiikka, filosofia, taide kuin lääketiedekin. Kaupungissa opettaneet ja vaikuttaneet kuuluisuudet, kuten Sokrates, Hippokrates ja Herodotus, loivat läntisen sivistyksen perustat näinä vuosina. Sparta kuitenkin kadehti Ateenan kohonnutta asemaa, ja seurauksena oli sen voittama lähes 30 vuoden peloponnesolaissota. Sodan aikana Ateenaa johti mm. mahtavana valtiomiehenä tunnettu Perikles, jonka aikana mm. suurin osa Akropoliin rakennuksista kohosi. Spartan edustajien hallinta oli kuitenkin lyhytkestoinen ja Ateena pääsi jälleen kukoistamaan.

Vuonna 338 eaa. Ateena joutui Makedonian kuninkaan Filippos II:sen valtaan, samoin kuin Ateenan rinnalla sotinut Theba, ja Spartaa lukuun ottamatta muutkin Kreikan kaupunkivaltiot. Ateenan itsenäisyys oli siis mennyttä.

Vuodesta 146 eaa Ateena joutui Rooman valtakunnan hallintaan, muun Kreikan ohella. Kaupunkia milloin tuhottiin ja milloin suojeltiin. Suojelua ja vapaan kaupungin aseman se sai lähinnä merkittävien opinahjojensa ansiosta. Roomalaisajalta on peräisin esimerkiksi Ateenan keskustaa koristava Hadrianuksen Olympieion. Keisari Justianus lakkautti maineikkaat filosofiakoulut pakanallisina noin 530 eaa, joten Ateenan asema heikkeni. Rooman valtakunnan hajotessa kahtia, Ateena jäi Bysantin osaksi, ja 1000 -luvun vaihteessa se oli jälleen vauras kaupan ansiosta. Neljännen ristiretken aikana Ateenasta tuli Ateenan herttuakunta, joka myytiin vuonna 1388 rikkaalle firenzeläisperheelle.

1400-luvun puolivälissä Ateenan valtaavat Välimerellä seikkailevat osmanit, jonka jälkeen sulttaani muutti Parthenonin moskeijaksi ja kielsi kaupungin raunioiden tuhoamisen. Moskeijasta Parthenonin upea temppeli joutui sittemmin ammusvarastoksi, joka räjähtikin suureksi osaksi ilmaan venetsialaishyökkäyksen temmellyksessä 1687. Muuten Parthenon olisi tänäänkin aivan toisennäköinen.

Kreikan itsenäisyyssodan jälkeen maasta tuli kuningaskunta vuonna 1834. Sen ensimmäiseksi kuninkaaksi kutsuttiin Baijerin prinssi Otto, ja pääkaupungiksi valittiin Ateena. Ateena saikin uusklassista ilmettä arkkitehtien Kelanthiksen ja Schaubertin suunnitelmien pohjalta. Vuonna 1896 kaupunki sai kunnian järjestää ”ensimmäiset modernit” olympialaiset Pierre de Coubertin olympialiikkeen ansiosta.

Vasta 1900-luvun alkupuoliskolla Ateena alkoi houkuttaa syliinsä suuria määriä ihmisiä eri puolilta Kreikkaa, mutta myös kauempaa. Etenkin Vähän-Aasian rannikolta saapui paljon sieltä turkkilaisten vainoa paenneita kreikkalaispakolaisia, samoin Istanbulista, mutta muualtakin maasta lähdettiin työpaikkojen perässä liikkeelle. Väkiluvun huiman nopea kasvu, ja väestön ahtautuminen Ateenaa ympäröivän koko laakson alueelle toi mukanaan lukemattomia ongelmia, joiden kanssa kaupunki taistelee tänäänkin. Historiastaan se kuitenkin on ylpeä ja vaalii sitä suurella hellyydellä.