Verot ovat kreikkalaisille se punainen vaate, jota heiluttelemalla heräävät sekä heidän kettumainen oveluutensa että härkämäinen suuttumuksensa. Toisaalta, toki suomalaisetkin parjaavat kotimaansa verottajaa ja valittavat omaa verotaakkaansa vuodesta toiseen. Osa onkin jo keksinyt keinon olla maksamatta kaikkia kohdalleen lankeavia veroja, mutta Kreikassa veronkierron ”laji” on kuitenkin kehitetty askeleen pidemmälle.

Kreikkalaiset ovat vuosikymmenien varrella keksineet mitä ovelimpia ja fiksumpia tapoja pimittää tulojaan ja välttää siten osallistumisensa valtion kassakoneen kilkuttamiseen. Kreikkalaiset itse pitävät veronkiertoa maan suosituimpana ”harrastuksena”, johon osallistuvat lähes kaikki kynnelle kykenevät.

 

KETKÄ OVAT VERONKIERRON MESTAREITA

 

Erityisen menestyneitä kyseisessä lajissa ovat ne suurituloiset, jotka eivät ole muiden leivissä ja ovat itse vastuussa siitä, mitä veroilmoitukseensa tuloikseen ilmoittavat. Maan laivanvarustajista ei monikaan omien veroilmoitustensa mukaan omaa juurikaan tuloja, koska suurin osa tuloista on joko veroparatiiseissa kirjoilla olevien firmojen kautta tulevia, ja /tai omaisuus on usein alaikäisten lasten nimissä tai luottamuksesta nauttivan puolison. Samaa vähävaraisuutta vakuuttavat kivenkovaan monet lääkärit, asianajajat, rakennusurakoitsijat ja muut yksityisyrittäjät. Vain julkisen sektorin työntekijät, eläkeläiset ja mahdollisista sosiaalisista eduista nauttivat eivät kyseiseen harrastukseen voi osallistua, onhan valtiolla itsellään tiedot heidän tuloistaan. Jos heillä kuitenkin on ”kuutamohommia”, voivat hekin koettaa veronkierrossa onneaan.

 

VERONKIERRON ALALAJEJA

 

Veronkierrolla on Kreikassa monet kasvot ja sitä harrastetaan useallakin eri tavalla. Osaa tavoista en varmaan edes ”sinisilmäisenä” suomalaisena ole vieläkään ehtinyt oppia. Oheiset tiedot ovat karttuneet vuosien varrella kohdalleni osuneiden tapausten, muiden ihmisten kertomusten ja median kautta.

PALVELU TAI TUOTE KUITITTA: Yksityisyrittäjien kohdalla helpoin keino on yksinkertaisesti tarjota asiakkaalle korkeampaa hintaa, jos tämä haluaa itselleen kuitin. Etenkin lääkärit ovat tässä osalajissa mestareita, ja lähes jokaisella terveyskierroksella kansalainen voikin säästää kohtuullisen summan muutenkin vähistä varoistaan, jos ei tarvitse itselleen kuittia. Kaikista terveysmenoista ei kuiteille edes normaalisti ole käyttöä, sillä niitä voi veroilmoitukseen merkitä vain rajallisesti.

”KIRJEKUORIEN KERUU”: Leikkauksia tekevät lääkärit ovat harrastaneet osalajina myös ns. ”kirjekuorien keruuta”. Se on Suomessa toistaiseksi varmaan tuntematon laji, jossa leikattava itse tai hänen lähiomaisensa maksavat jopa julkisessa sairaalassa leikkaavalle lääkärille tämän pyytämän summan ojentamalla sen pienen kirjekuoren sisällä. Muussa tapauksessa leikkaus voi viivästyä tai ”asiakas” joutuu etsimään toisen lääkärin. Laji on ehdottomasti laiton mutta sitä pitävät hengissä niin leikattavan ja hänen sukulaistensa pelko kuin toisaalta julkisen sektorin lääkäreiden erityisen huono palkka. Samalla palkalla ei Suomessa edes juurivalmistunut sairaanhoitaja suostuisi töihin. Toisinaan myös hoitoa saavat ovat itse syypäitä lajin olemassaoloon, sillä he saattavat tarjota hoitavalle lääkärille kirjekuorta eli φεκελάκι:a rahoineen, vaikkei tämä sellaista ole pyytänytkään. Myös perheenlisäys on Kreikassa bisnestä, josta lääkärit vaurastuvat. Tavallisesti tulevaa äitiä seuraa koko raskausajan sama lääkäri, myös julkisella sektorilla, joka myös on paikalla synnytyksessä. Vaivansa palkaksi myös hän haluaa jälkeläisesi synnyttyä itselleen kirjekuoren, eikä suinkaan tyhjää sellaista! Suurin osa kreikattarista synnyttää yksityissairaaloissa, joissa kirjekuoreen joutuu sullomaan täytettä vähintään 1 200 euron verran, eikä julkisesta sairaalastakaan pääse karkaamaan maksamatta noin 500 euroa. Siinä yksi niistä monista syistä, joiden vuoksi Kreikkaa vaivaa lapsipuute.

PANKKITILIT ULKOMAILLA: Myös varojen laiton siirto ulkomaille on ollut erityisen helppoa jo vuosikymmenet, ja suuri osa kreikkalaisten pohattojen omaisuudesta onkin Kreikan verokarhulta turvassa Sveitsin tai jonkin muun veroparatiisin pankkitilillä tai tallelokerossa. Vasta nyt valtio on alkanut vahtia ulkomaille meneviä rahavirtoja, ja vaatimaan todistuksia siitä, mistä kyseiset summat ovat peräisin. Esimerkkinä mainittakoon nykyisen hallituksen erään ministerin äidin tekemä rahansiirto, joka sai suurta julkisuutta: 200 000 euron summa ei kenenkään mielestä ollut sukanvarteen kertyneiden eläkerahojen turvaamista. Jo vuosia esimerkiksi Sveitsi on ehdottanut Kreikan viranomaisille yhteistyötä, jotta maa saisi kipeästi kaipaamiaan tuloja laittomien talletusten verotuksen kautta. Kreikka oli kuitenkin vuosikausia haluton tarttumaan ojennettuun käteen, ja kuuluisa Lagarden listakin lojui eri ministereiden laatikossa siihen saakka, kun tieto sen olemassaolosta vuosi julkisuuteen – eikä sen tarkistaminen ja sillä komeilevien asettaminen vastuuseen teoistaan ole senkään jälkeen edennyt etananvauhtia nopeammin.

PÄÄMAJA VEROPARATIISISSA: Suurfirmojen omistajat voivat myös ilmoittaa firmansa päämajaksi vaikkapa Jamaikan ja väittää maksavansa veronsa sinne. He osaavat etsiä päämajoikseen sellaisten paratiisit, joissa veroja ei ainakaan suurilta sijoittajilta kerätä. Monet laivanvarustajat tekevät näin, tai ainakin heidän kaikki aluksensa ovat eri veroparatiisien lippujen alla. Siten Kreikan vrokarhu ja valtio jäävät taaskin nuolemaan näppejään.

LAITONTA TYÖVOIMAA: Myös pienyrittäjät osaavat veronkierron jalon taidon. Osa heistä nimittäin ottaa palvelukseensa työntekijän tai useammankin ilmoittamatta siitä mihinkään. Huonon työmarkkinatilanteen vuoksi tänään harvalla on varaa kieltäytyä edes kuutamokeikkailusta, saahan siitä edes leipää pöytään, vaikkei sairausvakuutus pelaa eikä eläkettä kerry. Laittomia työntekijöitä löytyy niin pienistä kyläkaupoista kuin turistien rakastamien lomakohteiden hotelleista.

 

Listaa voisi varmaan jatkaa vielä pitkältikin, mutta maalaisjärjellä varustettu lukija sai varmaan jo selkeän kuvan veronkierron roolista kreikkalaisessa arjessa ja maan talouskriisissä. Kyseessä oleva ”harrastus” on juurtunut syvälle kreikkalaiseen elämäntapaan ja sen poisnyhtäminen on vaikeaa ja tulee kestämään kauan. Monet eivät halua maksaa verojaan edes periaatesyistä, koska katsovat korruptoituneiden poliitikkojen oman käytöksen olevan huono esimerkki ja valtion palveluiden ja kansalaisten sosiaaliturvan olevan ala-arvoisia.