Orchomenos, mytologian kolme Khariitti-neitosta. Kuva: Sini Hakala

Tänään, 13. maaliskuuta, Kreikassa vietetään karnevaalisunnuntaita, jolloin suuri osa kansasta on joko naamioituneena karnevaalikulkueen seassa tai sitten kadun laidalla sellaista ihastelemassa. Riemu on ilman muuta korkeimmillaan ja maan eri kolkilla järjestetään näyttäviä kulkueita, joiden ajokit on komistettu useimmiten johonkin ajankohtaiseen teemaan liittyvillä äärimmäisen humoristisilla rakennelmilla. Myös katsojat, etenkin nuorimmat sellaiset, pukeutuvat ja naamioituvat mielensä mukaisesti ja tänään jokainen voi hyvällä omallatunnolla muuttua supersankariksi, satuhahmoksi, pelkoa herättäväksi hirviöksi, hellyttäväksi eläimeksi, rosvoksi tai vaikka setelitukuksi joutumatta hullun tittelillä leimatuksi. Katujen varsilla ja kotipihoilla seikkaileekin sulassa sovussa merirosvoja, Jesse Jameksia, cowboyta, prinsessoja, Punahilkkoja, Draculoita, vietteleviä nunnia, mehiläisiä ja vampyyreita.

                                   Pikkuinen merirosvo. Kuva: Sini Hakala

Arvatenkin tänä vuonna taidokkaiden ja värikkäiden ajokkirakennelmien teemoina ja innoittajina ovat toimineet mm. talouskriisi ja sen eri osapuolet troikan jäsenistä maan pääministeriin ja muihin Kreikan poliitikkoihin, jo vuosia karnevalistien ”valokeilassa” ahkerasti ollut Angela Merkel (joka toisinaan esiintyy kulkueessa esimerkiksi hemaisevissa sukkanauhoissa), Euroopan pakolaistulvan vuoksi sulkeutuneet rajat jne. Ajokkien valmistelu kestää viikkoja, koska kyseessä ovat varsinaiset taidonnäytteet, joissa paikalliset taiteilijat pääsevät esittelemään luovuutensa hedelmiä! Kulkueen kruunaa sen lopussa ajeleva kuningas Karnaváli, joka sitten illan tultua poltetaan symbolisesti poroksi.

                        Kuningas Karnaváli, Orchomenos. Kuva: Sini Hakala

Kulkueisiin on luonnollisesti ilmoittauduttava ennakkoon, ja jokainen seurue on itse valinnut oman pukuteemansa ja hankkinut vaatetuksensa ja asusteensa joko vuokraamalla tai taitavien käsiparien ompelun tuloksena. Vuokraaminen on helppoa eikä erikoisenkaan puvun hinnaksi tule kuin pari kymmentä euroa. Kunkin kaupungin kohdalla osallistujina voivat olla yritykset, kauppiaat, koulut ja lastentarhat, järjestöt jne. Tunnetuimmissa karnevaalikulkueissa, esimerkiksi legendaarisessa Patran tai Xanthin karnevaaleissa, on satoja tai tuhansia seurueita, pienimmissä kenties muutamia kymmeniä, mutta jokainen itseään kunnioittava kaupunki pyrkii sellaisen järjestämään. Parhaimmissa tapauksissa karnevaaleja edeltää jopa viikkojen kestoinen juhlinta, jonka aikana pääsee osallistumaan mitä erilaisimpiin tapahtumiin konserteista naamiaisiin. Tunnetuin esimerkki kyseisestä loputtomasta ilosta on Patran kaupunki, jossa jopa pikkuväelle on ikioma kulkueensa.

       Mereneläviä liikenteessä, Orchomenoksen karnevaali. Kuva: Sini Hakala

Karnevaalit ja rytmikäs musiikki kulkevat luonnollisesti käsi kädessä, kuka nyt ilman musiikkia viitsisi tanssahdella kulkueessa tai seisoa tumput suorina sen laidalla keinahtelematta. Kaiuttimista pauhaavat kautta maailman rakastetut sävelet, joista mainittakoon Los del Rio -tyttöjen pyörryttävä Macarena, Ricky Martinin nytkyttävä Livin’ La Vida Loca, Kaoman pesunkestävä Lambada ja Ritchie Valensin upea La Bamba, jotka saavat ”tukinkin” lanteet keinumaan ja jalat nousemaan ja ovat kaikenikäisille tuttuja kestosuosikkeja. Niiden lisukkeina tarjoillaan tietysti kreikkalaisia karnevaalilauluja.

        Angela Merkel henkivartijoineen Mersun kyydissä. Kuva. Sini Hakala

Kerrottakoon myös, että ajankohdan kulkueet eivät suinkaan aina olleet tai ole nykyisenkaltaisia naamiaiset ja latinalaisrytmit yhdistäviä tapahtumia, vaan vaikkapa perinteisiin kansallispukuihin pukeutuneiden osallistujien esityksiä. Esimerkiksi Thivan kaupungissa kyseessä oli paimentolaisten avioliittomenot, Thessalonikin Sohossa mustiin turkisasuihin pukeutuneet ja suurten kulkusia vyötäröllään kantavat miehet. Jälkimmäinen perinne on jäljitetty aina Dionysoksen kultin aikoihin. Erikoisimmasta tittelistä voivat kilpailla esimerkiksi Thessalonikin alueella tapahtuva jogurttisota tai Galaxidin jauhosota! Kreetan Rethymnoksessa puolestaan pääsee karnevaalikulkueen lisäksi baarien ja kahviloiden tiloissa humaltumaan tsikoudíasta, ja kokeilemaan sen vaikutuksen alaisena ainutlaatuisten mantinada-laulujen sepittämistä.

Vaikka karnevaalit yhdistetään useimmiten katolisten maiden uskonnolliseen kalenteriin, ovat ne merkittävä tapahtuma myös ortodoksisten maiden kohdalla. Itse sana karnevaali juontaa juurensa luultavimmin latinan termistä carnem lavare, jolla tarkoitetaan yksinkertaisesti jäähyväisten jättämistä lihalle. Kreikassa sanan karnaváli (καρναβάλι) lisäksi ajankohdasta käytetään kreikkalaista termiä apókries (απόκριες), jonka tarkoitus vastaa latinalaista vastiketta. Apókries tarkoittaa niitä kolmea viikkoa, jotka edeltävät ortodoksisen ja katolisen kirkon edellyttämää, pääsiäistä edeltävää 40-päivän paastoa. Tästä päivästä on pääsiäiseen siis tasan seitsemän viikkoa. Karnevaalin jälkeistä maanantaita Kreikassa nimitetään ”puhtaaksi maanantaiksi” (Καθαρά Δευτέρα), jona ei lihatuotteita saa syödä, eikä myöskään maitotuotteita. Viiniä toki saa jumalten juomasta pitävien iloksi silloinkin lipitellä.

”Puhtaan maanantain” herkullisesta menusta enemmän huomenna, tervetuloa lukemaan! Tarjolla tulee olemaan mm. Sinin kotiuunista putkahtanutta, uunituoretta lagána-leipää, katkarapuja, kalamarirenkaita, halvaa, mätisalaattia eli taramosalátaa sekä oliiveja.