Suomessa on viime viikkoina siunasteltu tavallista suurempien pakolais- ja turvapaikanhakijamäärien kynsissä. Virallisesti isänmaamme on sitoutunut ottamaan reilut 1 000 pakolaista vuonna 2015, ja nyt EU:n etelärajojen ”murruttua” valtavan pakolaistsunamin alla lukua tullaan hinaamaan väkipakolla ylöspäin. Mutta miltäpä kuulostaisi, jos Suomeen saapuisi tänä vuonna vähintään 100 000 turvapaikanhakijaa ja pakolaista? Jos pääsi meni pyörälle ja hiukset nousivat pystyyn jo pelkästä ajatuksesta, tiedät miltä Kreikan viranomaisista ja kansalaisista tällä hetkellä tuntuu.

Virallisten tietojen ja tilastojen mukaan Kreikkaan on nimittäin vuoden 2015 aikana saapunut jo noin 70 000 pakolaista, ja vuottahan on vielä pitkälti jäljellä. Maltillisimmat arviot liikkuvatkin koko vuoden osalta 100 000 hengen tienoilla, mutta luku saattaa paisua siitä suurestikin. Pakolaisten saapuminen maahan ei nimittäin ole paljoltikaan riippuvainen maan viranomaisten toimista tai rajavartiolaitoksen poikien ahkeruudesta vaan salakuljettajien rahanhimosta ja päättäväisyydestä – ja kumpaakin näillä riittää loputtomiin!

Kreikan saaret ovat salakuljettajien lempikohteita. Niiden rannikoille tuodaankin laivalasteittain pakolaisia joko Turkin puolelta tai Syyrian rannoilta, joilta matkaa ei ole paljoakaan. Kreetan etelärannikolle taas saapuu pakolaisia Pohjois-Afrikasta. Suurin osa ihmisistä on lähtöisin sodan ja vainon runtelemilta alueilta, ja osa pakenee aidosti henkensä edestä pikkulapset mukana, osa taas haluaa ihmisarvoisen tulevaisuuden missä vain, ja osa saattaa olla laivan lastina aivan muista syistä. Juuri niitä muita syitä Kreikassa ja koko EU:n alueella on alettu pelkäämään.

Mitä Kreikka ja muu Eurooppa sitten pelkäävät, muuta kuin pakolaisten valtavaa lukumäärää pelkkänä numerona? Luonnollisesti päättäjienkin mieleen on jo noussut pelottava kuva siitä, mitä tapahtuu, jos ISIK:sen kätyreitä soluttautuu pakolaisveneisiin ja saapuu Eurooppaan suunnittelemaan ja toteuttamaan iskujaan. Vaatimattomallakin mielikuvituksella ja julkisuudessa jo olleilla tiedoilla kukin voi päätellä, mitä kyseisen maailmankatsomuksen ja vakaumuksen omaavien ihmisten soluttautumisesta esimerkiksi Suomen väestön joukkoon voisi seurata.

Kreikkaan saapuvat ja toisinaan kirjaimellisesti sen rannoille huuhtoutuvat pakolaiset jäävät usein oman onnensa nojaan, sillä paikallisilla viranomaisilla ei ole resursseja heidän ylläpitoonsa ja majoittamiseensa. Esimerkiksi Kosille, Rodokselle, Mytilínille ja Chíokselle saapui tuhansia ihmisiä kevään ja alkukesän aikana. Ja koska saaret eivät itse kykene noin suuria ihmismääriä käsittelemään, on suuntana jossain vaiheessa Ateena.

Esimerkkinä kerrottakoon, että viime viikon aikana Ateenaan saapui saarilta noin 10 000 pakolaista. Päivittäinen saapumisjoukko on 400 ja 1 900 hengen välillä. Mihin heidät sitten sijoitetaan? Useimmiten ei mihinkään, vaan jokainen joutuu sinnittelemään yksin parhaansa mukaan. Se ei vieraassa maassa ymmärrettävästi ole lainkaan helppoa, sillä suuri osa pääkaupunkiin rantautuneista ei puhu edes englantia. ”Onnekkaita” ovat vain ne, joilla on Ateenassa joku aiemmin saapunut tuttava ja ne jotka mahtuvat kaupungin järjestämiin tiloihin. Tiloja puolestaan on erittäin vähän, ja tällä hetkellä valtio ja paikalliset viranomaiset koettavat kuumeisesti löytää uusia vastaanottokeskuksia ja laittaa pystyyn jonkinlaisia ”pakolaisleirejä”, joissa voitaisiin taata edes päivittäinen leipä ja sairaanhoito.

Ateenan kohdalla tilanne on kärjistynyt rajusti kesän aikana. Lähes jokaisella suurella aukiolla tai puistossa voi jo nähdä pakolaisten pystyttämiä telttoja ja toisinaan tuntuukin kuin kävelisi leirintäalueella. Turistitkin ovat kohdanneet näyn ainakin Omonian ja Viktorian aukioilla ja Pedíon Áreoksen suuressa puistossa. ”Telttailu” on tuonut tullessaan muitakin ongelmia kuin pelkän esteettisen haitan. Pakolaisilla ei nimittäin ole puhdasta vettä juotavaksi, peseytyminen on useimmiten mahdotonta ja etenkin lasten kohdalla on jo tavattu vatsatauteja ja kuumeilua. Kymmeniä lapsia on hyväntekeväisyysjärjestöjen ja kaupungin toimesta käytetty sairaalassa tutkimuksissa ja apua saamassa. Paikalliset auttavat kukin varojensa ja kykyjensä mukaan, sillä rasisteiksi kreikkalaisista ei todellakaan ole, mutta pelkäävät samalla ongelman räjähtävän käsiin ja erilaisten tautien leviävän. Maa kamppailee myös rajun talouskriisin imussa edelleen, joten valtiolla on varoja hyvin rajoitetusti.

Suurin osa Kreikkaan saapuneista pakolaisista ei myöskään edes halua jäädä Kreikkaan vaan heidän alkuperäisenä suunnitelmanaan on jatkaa matkaa muihin Euroopan maihin. Mieluisimpia kohteita ovat tietysti varakkaat Keski- ja Pohjois-Euroopan maat, joissa sosiaaliturva pelaa ja elinolot ovat hyvät. Monet eivät siten edes hae turvapaikkaa Kreikasta vaan jatkavat salaa Italiaan tai maan pohjoisrajojen ylitse, osa rekkojen salamatkustajina – jopa rekan akselien päälle piiloutuen -, osa kävellen vuorten yli, ja muut muilla kekseliäillä tavoilla. Siinä missä viime vuosisatoina eurooppalaiset lähtivät rapakon taakse toteuttamaan amerikkalaista unelmaa, saapuvat pakolaiset tänään Lähi-idästä, Aasiasta ja Afrikasta etsimään eurooppalaista unelmaansa. Tuskinpa heitä siitä voi syyttää, mutta selvää on, että jotakin tilanteelle on tehtävä. Onneksi muukin EU lopulta avasi silmänsä ja on pakotettu sijoittamaan oman osansa etenkin Kreikkaan ja Italiaan saapuvista pakolaisista. Kukaan ei kuitenkaan ole toistaiseksi osannut edes ehdottaa, miten pakolaisvirtaa voitaisiin hillitä. Niinpä Kreikkakin vain avuttomana ottaa saapujat vastaan, ovathan hekin ihmisiä, jotka ovat oikeutettuja ihmisarvoiseen elämään ja tulevaisuuteen turvallisessa ympäristössä.