YKSI SUURIMMISTA ORTODOKSIPYHISTÄ!
Tänään on taas 15. elokuuta, mikä on yksi kristinuskon ja siten myös ortodoksisen Kreikan koko kirkkovuoden merkittävimmistä juhlapyhistä. Tänään nimittäin muistetaan Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumista eli toiselta nimeltään Jumalansynnyttäjän kuolinpäivää, kreikaksi Κοίμηση της Θεοτόκου. Katolinen kirkko kutsuu samaa pyhää Neitsyt Marian taivaaseenottamisen juhlapäiväksi. Vaikka Jumalansynnyttäjää muistetaan muinakin päivämäärinä, on 15. elokuuta niistä suurimman juhlinnan kohteena. Silloin koko Kreikka hiljenee aamulla kirkossa ja sen jälkeen kodeissa juhlitaan juhla-aterian ja herkkujen merkeissä. Suurten juhlamenojen vuoksi päivää nimitetään toisinaan myös ”Kesän pääsiäiseksi”.
Perinteisesti siis kaupat, ravintolat, kahvilat jne. ovat koko maassa kiinni, tosin turistialueilla säännöstä ollaan ymmärrettävistä syistä joustettu jonkin verran. Sielläkin palveluja on kuitenkin saatavilla aikaisintaan vasta kirkonmenojen jälkeen, sillä jokainen oikeaoppinen ortodoksi käy tänään kunnioittamassa ja suutelemassa kirkoissa kunniapaikalle asetettua Neitsyt Marian ikonia ja sytyttämässä kynttilän tai useamman poisnukkuneiden läheisten muistoksi. Jos siis olet kohteessa, josta löytyy Panagia-nimellä alkava kirkko – jollainen lähes jokaisesta pikkukylästä löytyykin – voit päästä ihailemaan erikoisia juhlallisuuksia.
Kreikassa Jumalansynnyttäjän kuolemaan nukkumista muistetaan erityisen juhlallisesti, ja eräisiin hänen mukaansa nimettyihin kirkkoihin matkataan jopa ulkomailta. Esimerkiksi pienellä Tinoksen saarella sijaitseva Panagia Evangelistrian kirkko on niin merkittävä pyhiinvaelluskohde, että saarella on jokaisen vuoden 15. elokuuta suorastaan ahdasta, kun tuhannet saapuvat rukoilemaan sen ihmeitä tekevän Neitsyt Marian ikonin edessä ja osoittamaan sille kunnioitustaan. Osa pyhiinvaeltajista saapuu pitkän, kirkolle johtavan ylämäen kontaten, jota pidetään syvimpänä mahdollisena kunnioituksen osoituksena. Neitsyt Mariaa joko saavutaan kiittämään vaikean elämäntilanteen ratkettua tai esimerkiksi vakavasti sairaan läheisen ”ihmeparantumisen” jälkeen. Toisaalta häneltä pyydetään myös suojelusta vastaavien tilanteiden edessä. Vaikka kirkko on rakennettu vasta vuonna 1825, on itse ikoni ajoitettu noin vuodelle 600 jaa. Ikonin löysi uniensa perusteella kuolemansa jälkeen Pyhäksi Pelagiaksi nimitetty nunna maan syvyyksistä vuonna 1823, ja kyseistä kaunista ikonia on vuosien saatossa pidetty useiden ihmeiden aikaansaajana. Tinoksella jumalanpalveluksesta huolehtivat 15. elokuuta luonnollisesti päivän ainutlaatuisuuden vuoksi maan kirkollisen hierarkian korkeimmilla palleilla istuvat ja paikan päällä on poikkeuksetta maan poliittisen elämän kermaa.
Kyseistä juhlapyhää edeltää perinteisesti 14 vuorokauden paasto, joka aloitetaan 1. elokuuta, mutta josta etenkin nuorempi sukupolvi kuitenkin on joko luopunut kokonaan tai noudattaa sitä ”joustavasti”. Paaston aikana tulee jättää ruokavaliosta pois kaikki lihat, kala, maitotuotteet, viini ja jopa öljy, jonka käyttö sallitaan vain lauantaina ja sunnuntaina. Kyseessä on siis lyhytkestoisempi mutta samalla ankarampi paasto kuin esimerkiksi pääsiäistä edeltävä 40 vuorokauden paasto.
Muutenkin Neitsyt Mariaa eli Mariaa eli Jumalansynnyttäjää pidetään Kreikassa erityisessä arvossa, sillä hän on koko maan suojelijana, jonka puoleen käännytään vaikeuksien uhatessa tai kohdatessa. Kirkkovuoden aikana onkin useita hänelle pyhitettyjä päiviä, joista merkittävimpiin 15. elokuuta lisäksi lukeutuu myös 25. maaliskuuta, joka on sekä Marian ilmestyspäivä (Marianpäivä) että Kreikan itsenäisyyspäivä.
Tinoksella on todella ainutlaatuinen tunnelma 15. elokuuta, olen kahtena kertana silloin paikan päällä ollut. Uskomatonta, kuinka suurella hartaudella ja kärsivällisyydellä kreikkalaiset odottavat pyhäätekevän ikonin luokse pääsyä. Uskonnolla on edelleen aivan eri asema kreikkalaisessa yhteiskunnassa kuin esimerkiksi Suomessa, jossa kirkossa käydään lähinnä vain ”pakollisten” perhejuhlien tai hautajaisten vuoksi. Tinoksella ihmiset itkivät ja rukoilivat, ja kirjaimellisesti tosiaan konttasivat satamasta kirkolle saakka pyytämään lasta, armoa tai parantumista. Konttaajilla on nykyään oma ”kaistansa” ja osalla polvisuojukset, ettei taival käy niin tuskalliseksi…vaikka sellaiseksi se varmaan nimen omaan alkujaan tarkoitettiin!